Siirry sisältöön

Ampumakoe

Ampumakoe tulee suorittaa, mikäli aikoo metsästää kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa, karhua tai villisikaa rihlatulla luotiaseella.

Ampumakokeessa korostetaan harkitun ja tarkan riistalaukauksen merkitystä sekä sitä, että kokeessa käytetty ase on entuudestaan tuttu ja kunnolla kohdistettu.

Ampumakokeen järjestää riistanhoitoyhdistys, joka myös antaa hyväksytystä suorituksesta todistuksen.

 

Jousiampumakokeesta löydät tietoa täältä.

 

Kolme eri ampumakoetta

  1. Metsäkauriskoe on metsäkauriin metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
  2. Hirvi- ja peurakoe on hirven, valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran, japaninpeuran ja villisian metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
  3. Karhukoe on karhun metsästystä varten suoritettava ampumakoe.

Huomio! Hyväksytty karhukoe vastaa metsäkauriskoetta sekä hirvi- ja peurakoetta. Hyväksytty hirvi- ja peurakoe vastaa metsäkauriskoetta.

Katso alueesi ampumakokeiden ajankohdat

Tarvittavat asiakirjat

Ampumakokeeseen osallistuvan tulee ennen koesuoritusta esittää ammunnanvalvojalle

  • voimassa oleva metsästyskortti tai maksettu tulevan metsästysvuoden metsästyskortti
  • ampumakokeessa käyttämäänsä aseeseen voimassa oleva oma hallussapito- tai rinnakkaislupansa
  • henkilöllisyystodistus

Ase ja patruunat

Jos ampuja on alle 15 vuotta, saa hän käyttää ampumakokeessa 18 vuotta täyttäneen henkilön asetta siten, kuin ampuma-aselain 88 §:ssä säädetään.

Käytettävän aseen ja patruunoiden on täytettävä (Ampumakoeasetus 7 § 3 momentti):

Metsäkauriskokeessa metsästysasetuksen 16 a §:n 2 momentin 2 kohdan vaatimukset:

  • luodin paino vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergia vähintään 800 joulea, tai
  • Jos luoti on lyijytön, paino vähintään 2,9 grammaa ja osumaenergia vähintään 800 joulea.

Hirvi- ja peurakokeessa metsästysasetuksen 16 a §:n 2 momentin 3 kohdan vaatimukset:

  • luodin paino vähintään 6 grammaa ja osumaenergia vähintään 2 000 joulea,  tai
  • luodin paino vähintään 8 grammaa ja osumaenergia vähintään 1 700 joulea, tai
  • Jos luoti on lyijytön, paino vähintään 5,1 grammaa ja osumaenergia vähintään 1 700 joulea.  

Karhukokeessa 16 a §:n 2 momentin 4 kohdan vaatimuksetvaatimukset:

  • luodin paino vähintään 9 grammaa ja osumaenergia  vähintään 2 700 joulea, tai
  • luodin paino vähintään 10 grammaa ja osumaenergia vähintään 2 000 joulea, tai
  • Jos luoti on lyijytön, paino vähintään 7,5 grammaa ja osumaenergia vähintään 1 900 joulea. 

Kaikissa edellä osumaenergia 100 metrin etäisyydellä piipun suusta mitattuna (E 100).

Tutustu ampumakoe- ja metsästysasetuksiin

Itseladattujen patruunoiden käyttäminen on sallittua. Käytettävä luotityyppi on vapaa eli sallittuja luoteja ovat muun muassa kokovaippa-, puolivaippa- ja lyijyluoti sekä erilaiset monometalliluodit.

Maalikuvio ja ammunnan suoritus

Metsäkauriskokeessa sekä hirvi- ja peurakokeessa käytetään maalikuviota, jossa osuma-alueen halkaisija on 23 senttimetriä, ja karhukokeessa maalikuviota, jonka osuma-alueen halkaisija on 17 senttimetriä.

Kokeessa ammutaan paikallaan olevaan maalikuvioon neljä laukausta vapaavalintaisesta pysty-, istuma- tai polviasennosta 75 metrin etäisyydeltä. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna. Ampuessa saa käyttää tukea, kunhan asetta ei lukita mekaanisesti alustaan. Samassa ampumakoetilaisuudessa ampuja saa yrittää koetta (kauris, hirvi tai karhu) enintään viisi kertaa.

Hirvikokeen maalikuvio
Hirvikuvio, jota käytetään hirvi- ja peurakokeessa sekä metsäkauriskokeessa. Läpimitaltaan 23 senttimetrin osuma-alue on merkitty ohuella viivalla.
Karhukokeen maalikuvio
Karhukuvio, jota käytetään karhukokeessa. Läpimitaltaan 17 senttimetrin osuma-alue on merkitty ohuella viivalla.

 

Hyväksytty koe

Ampumakoe hyväksytään, jos laukaussarjan kaikki neljä laukausta vähintään sivuavat osuma-aluetta. Hyväksytty karhukoe vastaa metsäkauriskoetta sekä hirvi- ja peurakoetta. Hyväksytty hirvi- ja peurakoe vastaa metsäkauriskoetta.

Hinta ja voimassaolo

Ampumakokeen hinta on 20 euroa koekerralta (yksi koekerta käsittää neljä laukausta). Todistus hyväksytystä kokeesta on voimassa kolme vuotta suorituspäivästä lukien.

 

Karhu

(Ursus arctos)

Tuntomerkit: Suuri petoeläin. Pituus 135–250 cm. Häntä on 5–15 cm pitkä ja se on osittain turkin peitossa. Naaraiden paino on 45–170 kg ja urosten 47–230 kg. Turkki on hyvin tuuhea ja se antaa karhun ruumiille pyöreän vaikutelman. Korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan. Karhu on kanta-astuja. Jäljet ovat ihmisen jäljen kokoiset tai suuremmat. Karhu pystyy käyttämään eturaajojaan tehokkaasti saalistuksessa ja liikkumisessa. Karhu on hyvin ketterä ja vahva. Se myös ui ja kiipeää hyvin.

Esiintyminen: Vahvin karhukanta on itärajalla ja Lapissa. Karhuja esiintyy säännöllisesti myös Etelä-Suomessa. Yleensä karhu väistää ihmistä ja liikkuu vain yöaikaan tai hämärässä. Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta.

Lisääntyminen: Kiima-aika touko-heinäkuussa, jolloin uroksien välillä on taisteluja. Kantoaika vaihtelee 194:n ja 278:n vuorokauden välillä. Karhulla on viivästynyt sikiönkehitys. Poikaset syntyvät tammi-helmikuussa talvipesään. Poikasia on yhdestä neljään. Poikaset seuraavat yleensä emoaan seuraavan vuoden touko-kesäkuuhun.

Ravinto: Kaikkiruokainen. Marjat, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät kuuluvat karhun ruokava­lioon. Syö myös haaskoja. Karhu pystyy tappamaan aikuisen hirven. Saaliissa näkyvät kynnenjäljet ja voimakkaat raatelujäljet erityisesti takapäässä. Saalis lopetetaan puremalla kaulasta tai hartioista sekä vääntämällä niska poikki. Maastoon jää kamppailusta usein hyvin näkyvät jäljet. Karhu peittää saaliinsa huolellisesti ja vartioi haaskaa tai palaa sille usein.

Muuta: Karhu on aina rauhoitettu. Poronhoitoalueella noudatetaan MMM:n määräämiä kiintiöitä ja muualla maassa voidaan erityisistä syistä metsästää Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Metsäkauris

(Capreolus capreolus)

Tuntomerkit: Pienin ja siroin maassamme tavattavista hirvieläimistä. Säkäkorkeus 65–75 cm, pituus 90–130 cm, paino 15–35 kg. Häntä hyvin lyhyt. Uroksen piikikkäät sarvet putoavat loka-joulukuussa. Vä­ritys kesällä punertavanruskea, talvella kellertävän harmaa. Valkea peräpeili ulottuu reisien takasivuille. Vasa nuorena selästä täplikäs. Kts. Hirvieläinten tunnistustaulu

Esiintyminen: Tiheimmät kannat ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa. Elää pensaikkoisissa metsiköissä aukeiden maiden tuntumassa ja etenkin talvella joki- ja purolaaksoissa. Nähdään ravinnon haussa usein myös peltoaukeilla ja niityillä. Alunperin lehtimetsien laji, joka on sopeutunut myös pohjoisempiin metsätyyppeihin.

Lisääntyminen: Kiima heinä-elokuun vaihteessa. Naaraalla on ainoana hirvieläimenä viivästynyt sikiönkehitys. Alkio kiinnittyy kohdun seinämää vasten joulukuussa, jolloin varsinainen sikiönkehitys alkaa. 1–3 vasaa syntyvät touko-kesäkuussa. Uroksilla kesällä reviirit tyypillisiä.

Ravinto: Kesällä ruohovartiset kasvit, muina aikoina lisäksi varvut, puiden ja pensaiden oksat sekä versot, marjat ja sienet. Vierailee yleisesti viljapelloilla.

Valkohäntäpeura

(Odocoileus virginianus)

Tuntomerkit: Hirveä selvästi pienempi ja sirompi. Säkäkorkeus 90–110 cm, ruumiin pituus 150–180 cm. Pukin paino jopa 130 kg, naaras 40–80 kg. Tunnusomaista pitkähkö alta valkea häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi. Karvan väri kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, mahapuoli vaalea. Vasa tanakka, neliömäinen. Pukilla sisäänpäin kaarevat sarvet, usein nk. tulppaanisarvet.

Esiintyminen: Kanta on viime vuosina runsastunut. Valkohäntäpeuroja esiintyy Oulu-Joensuu-linjan eteläpuolella, mutta kanta painottuu voimakkaasti lounaiseen osaan maata. Paikallisesti peuratiheydet voivat Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Hämeessä ja Satakunnassa olla useita kymmeniä yksilöitä tuhannella hehtaarilla. Muualla maassa peurakanta on selvästi harvempi. Elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä. Talvella usein kuusikoissa, missä lunta on vähemmän.

Lisääntyminen: Kiima-aika marraskuussa. Naaraan kantoaika on 190-220 vuorokautta ja se synnyttää 1–2 (joskus 3) vasaa toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa.

Ravinto: Vuodenajasta riippuen ruohovartiset kasvit, oraat, puiden ja pensaiden versot ja varvut. Talvella mm. mustikka ja kataja ovat tärkeitä.

Muuta: Valkohäntäpeura on maahamme 1930-luvulla tuotu laji, josta on kehittynyt tärkeä riistaeläin etenkin lounaisessa Suomessa. Valkohäntäpeuroja ruokitaan talvella riistanhoidollisista syistä ja koska ruokintapaikat helpottavat metsästystä. Valkohäntäpeuroja metsästetään tyypillisesti vahtimalla sekä ajavan koiran avulla.

Lisätietoa valkohäntäpeurasta

Hirvi

(Alces alces)

Tuntomerkit: Maamme suurikokoisin hirvieläin; ruumiin pituus jopa 300 cm, säkäkorkeus 170–210 cm, elopaino sonneilla jopa 600 kg. Paino aikuisilla vaihtelee suuresti, keskimääräinen lihapaino n. 180 kg, puolitoistavuotiaalla n. 150 kg ja vasalla n. 80 kg. Karva tummanharmaa ympäri vuoden, jalat vaaleat. Naaraalla vaalea väri ulottuu kiilana hännän alapuolelle. Vasa aluksi punaruskea, syyskuulla väri vaihtuu harmaaksi. Leukaparta molemmilla sukupuolilla. Aikuisilla päästä kaareva pitkänomainen turpa, vasan turpa lyhyt. Hirvisonnilla rintakehä on naarasta rotevampi ja keho näyttää etupainotteiselta. Etenkin aikuisella lehmällä selkä- ja vatsalinja ovat usein hieman notkolla. Vain sonneilla on sarvet, jotka voivat olla hirven perimästä riippuen lapio- tai hankotyyppiset tai ns. välimuotoiset.

Esiintyminen: Koko maassa. Hirvikannan kokoon vaikuttaa eniten metsästys. Suuressa osassa maata tavoiteltava hirvitiheys on noin 3,0 yksilöä/1000 ha, pohjoisessa hieman matalampi. Osa hirvistä vaihtaa elinpiiriä vuodenaikojen vaihtuessa kesä- ja talvilaitumien välillä. Kesällä hirvi elää rehevämmillä alueilla ja talveksi voi kerääntyä laumoiksi karummille ja laajemmille metsäalueille mm. mäntytaimikoihin.

Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuussa. Kantoaika noin 8 kuukautta. Nuori lehmä synnyttää aluksi normaalisti yhden vasan. Myöhemmin kaksoisvasat yleisiä. Sukukypsä puolitoistavuotiaana.

Ravinto: Vuodenajan mukaan vaihdellen ruohovartiset kasvit, varvut sekä puiden ja pensaiden oksat sekä versot mm. haapa, pihlaja, pajut ja koivu. Etenkin talvella lisäksi mänty ja kataja.

Muuta: Taloudellisesti tärkein riistaeläimemme. Hirvi aiheuttaa vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteessä, minkä vuoksi kantojen säätely metsästämällä on välttämätöntä.

Lisätietoa hirven biologiasta ja eri yksilöiden tunnistamisesta löydät seuraavista linkeistä:

Hirven biologia

hirven iän arvioiminen ja valikoiva metsästysverotus