Ampumakoe

Ampumakoe tulee suorittaa, mikäli aikoo metsästää kuusipeuraa, saksanhirveä, japaninpeuraa, metsäkaurista, hirveä, valkohäntäpeuraa, metsäpeuraa tai karhua rihlatulla luotiaseella.

Ampumakokeessa korostetaan harkitun ja tarkan riistalaukauksen merkitystä sekä sitä, että kokeessa käytetty ase on entuudestaan tuttu ja kunnolla kohdistettu.

Ampumakokeen järjestää riistanhoitoyhdistys, joka myös antaa hyväksytystä suorituksesta todistuksen.

Ampumakokeen esite

Kolme eri ampumakoetta

  1. Metsäkauriskoe on metsäkauriin metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
  2. Hirvi- ja peurakoe on hirven, valkohäntäpeuran, saksanhirven, metsäpeuran, kuusipeuran ja japaninpeuran metsästystä varten suoritettava ampumakoe.
  3. Karhukoe on karhun metsästystä varten suoritettava ampumakoe.

Huomio! Hyväksytty karhukoe vastaa metsäkauriskoetta sekä hirvi- ja peurakoetta. Hyväksytty hirvi- ja peurakoe vastaa metsäkauriskoetta.

Katso alueesi ampumakokeiden ajankohdat

Tarvittavat asiakirjat

Ennen ammuntaa koetta suorittavan ampujan tulee esittää ammunnanvalvojalle voimassa oleva metsästyskortti tai maksettu tulevan metsästysvuoden metsästyskortti sekä pyydettäessä osoittaa henkilöllisyytensä.

Lisäksi ampujan on ennen ampumakokeen suorittamista esitettävä ammunnanvalvojalle ampumakokeessa käytettävään aseeseen voimassa oleva hallussapitolupa tai rinnakkaislupa.

Ase ja patruunat

Jos ampuja on alle 15 vuotta, saa hän käyttää ampumakokeessa 18 vuotta täyttäneen henkilön asetta siten, kuin ampuma-aselain 88 §:ssä säädetään.

Käytettävän aseen ja patruunoiden on täytettävä:

  • metsäkauriskokeessa metsästysasetuksen 16 a §:n 2 momentin 2 kohdan vaatimukset (patruunan luodin painon on oltava vähintään 3,2 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 800 joulea (E 100 > 800 J)),
  • hirvi- ja peurakokeessa metsästysasetuksen 16 a §:n 2 momentin 3 kohdan vaatimukset (patruunan luodin painon on oltava vähintään 6 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 000 joulea (E 100 > 2 000 J) tai, luodin painon ollessa 8 grammaa tai enemmän, osumaenergian on vastaavalla tavalla mitattuna oltava vähintään 1 700 joulea (E 100 > 1 700 J)), 
  • karhukokeessa 16 a §:n 2 momentin 4 kohdan vaatimuksetvaatimukset (patruunan luodin painon on oltava vähintään 9 grammaa ja osumaenergian 100 metrin päässä piipun suusta mitattuna vähintään 2 700 joulea (E 100 > 2 700 J) tai, luodin painon on ollessa 10 grammaa tai enemmän, osumaenergian on vastaavalla tavalla mitattuna oltava vähintään 2 000 joulea (E 100 > 2 000 J)). 

(Ampumakoeasetus 7 § 3 momentti)

Tutustu ampumakoe- ja metsästysasetuksiin

Itseladattujen patruunoiden käyttäminen on sallittua. Käytettävä luoti on vapaa. Sallittuja luoteja ovat mm. kokovaippa-, puolivaippa- ja lyijyluoti.

Maalikuvio ja ammunnan suoritus

Metsäkauriskokeessa sekä hirvi- ja peurakokeessa käytetään maalikuviota, jossa osuma-alueen halkaisija on 23 senttimetriä, ja karhukokeessa maalikuviota, jonka osuma-alueen halkaisija on 17 senttimetriä.

Kokeessa ammutaan paikallaan olevaan maalikuvioon neljä laukausta vapaavalintaisesta pysty-, istuma- tai polviasennosta 75 metrin etäisyydeltä. Aikaa neljän laukauksen ampumiseen on 90 sekuntia ensimmäisestä laukauksesta laskettuna. Ampuessa saa käyttää tukea, kunhan asetta ei lukita mekaanisesti alustaan. Samassa ampumakoetilaisuudessa ampuja saa yrittää koetta (kauris, hirvi tai karhu) enintään viisi kertaa.

Hirvikokeen maalikuvio

Hirvikuvio, jota käytetään hirvi- ja peurakokeessa sekä metsäkauriskokeessa. Läpimitaltaan 23 senttimetrin osuma-alue on merkitty valkoisella renkaalla.

Karhukokeen maalikuvio

Karhukuvio, jota käytetään karhukokeessa. Läpimitaltaan 17 senttimetrin osuma-alue on merkitty valkoisella renkaalla.

 

Hyväksytty koe

Ampumakoe hyväksytään, jos laukaussarjan kaikki neljä laukausta vähintään sivuavat osuma-aluetta. Hyväksytty karhukoe vastaa metsäkauriskoetta sekä hirvi- ja peurakoetta. Hyväksytty hirvi- ja peurakoe vastaa metsäkauriskoetta.

Hinta ja voimassaolo

Ampumakokeen hinta on 20 euroa koekerralta (yksi koekerta käsittää neljä laukausta). Todistus hyväksytystä kokeesta on voimassa kolme vuotta suorituspäivästä lukien.

 

Karhu

(Ursus arctos)

Tuntomerkit: Suuri petoeläin. Pituus 135–250 cm. Häntä on 5–15 cm pitkä ja se on osittain turkin peitossa. Naaraiden paino on 45–170 kg ja urosten 47–230 kg. Turkki on hyvin tuuhea ja se antaa karhun ruumiille pyöreän vaikutelman. Korvat ovat pienet ja pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan. Karhu on kanta-astuja. Jäljet ovat ihmisen jäljen kokoiset tai suuremmat. Karhu pystyy käyttämään eturaajojaan tehokkaasti saalistuksessa ja liikkumisessa. Karhu on hyvin ketterä ja vahva. Se myös ui ja kiipeää hyvin.

Esiintyminen: Vahvin karhukanta on itärajalla ja Lapissa. Karhuja esiintyy säännöllisesti myös Etelä-Suomessa. Yleensä karhu väistää ihmistä ja liikkuu vain yöaikaan tai hämärässä. Karhu nukkuu lumisen ajan talviunta.

Lisääntyminen: Kiima-aika touko-heinäkuussa, jolloin uroksien välillä on taisteluja. Kantoaika vaihtelee 194:n ja 278:n vuorokauden välillä. Karhulla on viivästynyt sikiönkehitys. Poikaset syntyvät tammi-helmikuussa talvipesään. Poikasia on yhdestä neljään. Poikaset seuraavat yleensä emoaan seuraavan vuoden touko-kesäkuuhun.

Ravinto: Kaikkiruokainen. Marjat, vilja, kalat, hyönteiset, linnut ja nisäkkäät kuuluvat karhun ruokava­lioon. Syö myös haaskoja. Karhu pystyy tappamaan aikuisen hirven. Saaliissa näkyvät kynnenjäljet ja voimakkaat raatelujäljet erityisesti takapäässä. Saalis lopetetaan puremalla kaulasta tai hartioista sekä vääntämällä niska poikki. Maastoon jää kamppailusta usein hyvin näkyvät jäljet. Karhu peittää saaliinsa huolellisesti ja vartioi haaskaa tai palaa sille usein.

Muuta: Karhu on aina rauhoitettu. Vuosittain pyydetään 70 – 200 karhua. Poronhoitoalueella noudatetaan MMM:n määräämiä kiintiöitä ja muualla maassa voidaan erityisistä syistä metsästää Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla.

Metsäkauris

(Capreolus capreolus)

Tuntomerkit: Pienin ja siroin maassamme tavattavista hirvieläimistä. Säkäkorkeus 65–75 cm, pituus 90–130 cm, paino 15–35 kg. Häntä hyvin lyhyt. Uroksen piikikkäät sarvet putoavat loka-joulukuussa. Vä­ritys kesällä punertavanruskea, talvella kellertävän harmaa. Valkea peräpeili ulottuu reisien takasivuille. Vasa nuorena selästä täplikäs. Kts. Hirvieläinten tunnistustaulu

Esiintyminen: Manner-Suomen kanta noin 20 000 yksilöä (2005) sekä Ahvenanmaalla noin 10 000 yksilöä. Tiheimmät kannat ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa. Elää pensaikkoisissa metsiköissä aukeiden maiden tuntumassa ja etenkin talvella joki- ja purolaaksoissa. Nähdään ravinnon haussa usein myös peltoaukeilla ja niityillä. Alunperin lehtimetsien laji, joka on sopeutunut myös pohjoisempiin metsätyyppeihin.

Lisääntyminen: Kiima heinä-elokuun vaihteessa. Naaraalla on ainoana hirvieläimenä viivästynyt sikiönkehitys. Alkio kiinnittyy kohdun seinämää vasten joulukuussa, jolloin varsinainen sikiönkehitys alkaa. 1–3 vasaa syntyvät touko-kesäkuussa. Uroksilla kesällä reviirit tyypillisiä.

Ravinto: Kesällä ruohovartiset kasvit, muina aikoina lisäksi varvut, puiden ja pensaiden oksat sekä versot, marjat ja sienet. Vierailee yleisesti viljapelloilla.

Muuta: Manner-Suomessa ammutaan 2 000 – 4 000 kaurista vuosittain. Ahvenanmaalla ammutaan noin 5000 kaurista vuosittain. Talvella tukiruokinta tarpeellinen.

 

 

 

Valkohäntäpeura

(Odocoileus virginianus)

Tuntomerkit: Hirveä selvästi pienempi ja sirompi. Säkäkorkeus 90–110 cm, ruumiin pituus 150–180 cm. Pukin paino jopa 130 kg, naaras 40–80 kg. Tunnusomaista pitkähkö alta valkea häntä, jonka eläin nostaa häirittynä varoitussignaaliksi. Karvan väri kesällä punertavanruskea, syksyllä vaaleanharmaa, mahapuoli vaalea. Vasa tanakka, neliömäinen. Pukilla sisäänpäin kaarevat sarvet, usein nk. tulppaanisarvet.

Esiintyminen: Verraten yleisenä Hämeessä, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Muualla harvakseltaan esiintyviä kantoja. Elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä. Talvella usein kuusikoissa, missä lunta on vähemmän.

Lisääntyminen: Kiima-aika marraskuussa. Synnyttää toukokuussa 1–2 (joskus 3) vasaa.

Ravinto: Vuodenajasta riippuen ruohovartiset kasvit, oraat, puiden ja pensaiden versot ja varvut. Talvella mm. mustikka ja kataja tärkeitä.

Muuta: Pohjoisamerikkalainen hirvieläinlaji, joka on tuotu Suomeen 1930-luvulla. Vuotuinen saalis nykyisin n. 23 000 yksilöä. Huippusaalis 25 400 (2010). Talviruokinta etenkin runsaslumisina talvina tarpeen.

 

Hirvi

(Alces alces)

Tuntomerkit: Suurikokoisin hirvieläin; ruumiin pituus jopa 300 cm, säkäkorkeus 170–210 cm, elopaino sonneilla jopa 600 kg. Paino aikuisilla vaihtelee suuresti, keskimääräinen lihapaino n. 180 kg, puolitoistavuotiaalla n. 150 kg ja vasalla n. 80 kg. Karva tummanharmaa ympäri vuoden, jalat vaaleat. Naaraalla vaalea väri ulottuu kiilana hännän alapuolelle. Vasa aluksi punaruskea, syyskuulla väri vaihtuu harmaaksi. Leukaparta molemmilla sukupuolilla. Aikuisilla päästä kaareva leveä turpa, vasan turpa lyhyt. Vasalla 4 poskihammasta, aikuisella 6. Hirvisonni on hahmoltaan voimakkaasti etupainotteinen. Lehmän selkä vaikuttaa pitkähköltä ja keskikohta tuntuu olevan notkolla. Vain sonneilla sarvet, jotka voivat olla leveät lapio- (palmata) tai kapeat hankosarvet (cervina). Myös välimuotoja esiintyy. Kts. Hirvieläinten tunnistustaulu

Esiintyminen: Koko maassa; tiheys vaihtelee suuresti johtuen lähinnä laidunmaista sekä verotuksen suuntaamisesta. Tiheystavoite maan eteläosassa 2-4 yksilöä/1000 ha ja Lapissa 0,5-3/1000 ha. Vuodenaikojen mukaiset vaellukset tyypillistä. Elää kesällä rehevillä alavilla mailla, talveksi voi kerääntyä laumoiksi kuivemmille maille mm. mäntytaimikoihin.

Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuussa. Kantoaika n. 8 kk. Nuori lehmä synnyttää aluksi normaalisti yhden vasan. Myöhemmin kaksoisvasat yleisiä. Sukukypsä 1 1/2-vuotiaana.

Ravinto: Vuodenajan mukaan vaihdellen puiden ja pensaiden oksat sekä versot mm. haapa, pihlaja, pajut ja koivu, etenkin talvella lisäksi mänty ja kataja. Myös varvut ja ruohovartiset kasvit.

Muuta: Taloudellisesti tärkein riistaeläimemme. Hirvi aiheuttaa merkittäviä vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteessä, minkä vuoksi kantojen säätely on välttämätöntä. Vuotuinen saalis n. 58 – 85 000. Huippusaalis 84 525 (2002).

 

Päivitetty 3.8.2016