Siirry sisältöön

Hirvi

Hirvilehmä ja vasa

(Alces alces)

Tuntomerkit: Maamme suurikokoisin hirvieläin; ruumiin pituus jopa 300 cm, säkäkorkeus 170–210 cm, elopaino sonneilla jopa 600 kg. Paino aikuisilla vaihtelee suuresti, keskimääräinen lihapaino n. 180 kg, puolitoistavuotiaalla n. 150 kg ja vasalla n. 80 kg. Karva tummanharmaa ympäri vuoden, jalat vaaleat. Naaraalla vaalea väri ulottuu kiilana hännän alapuolelle. Vasa aluksi punaruskea, syyskuulla väri vaihtuu harmaaksi. Leukaparta molemmilla sukupuolilla. Aikuisilla päästä kaareva pitkänomainen turpa, vasan turpa lyhyt. Hirvisonnilla rintakehä on naarasta rotevampi ja keho näyttää etupainotteiselta. Etenkin aikuisella lehmällä selkä- ja vatsalinja ovat usein hieman notkolla. Vain sonneilla on sarvet, jotka voivat olla hirven perimästä riippuen lapio- tai hankotyyppiset tai ns. välimuotoiset.

Esiintyminen: Koko maassa. Hirvikannan kokoon vaikuttaa eniten metsästys. Suuressa osassa maata tavoiteltava hirvitiheys on noin 3,0 yksilöä/1000 ha, pohjoisessa hieman matalampi. Osa hirvistä vaihtaa elinpiiriä vuodenaikojen vaihtuessa kesä- ja talvilaitumien välillä. Kesällä hirvi elää rehevämmillä alueilla ja talveksi voi kerääntyä laumoiksi karummille ja laajemmille metsäalueille mm. mäntytaimikoihin.

Lisääntyminen: Kiima syys-lokakuussa. Kantoaika noin 8 kuukautta. Nuori lehmä synnyttää aluksi normaalisti yhden vasan. Myöhemmin kaksoisvasat yleisiä. Sukukypsä puolitoistavuotiaana.

Ravinto: Vuodenajan mukaan vaihdellen ruohovartiset kasvit, varvut sekä puiden ja pensaiden oksat sekä versot mm. haapa, pihlaja, pajut ja koivu. Etenkin talvella lisäksi mänty ja kataja.

Muuta: Taloudellisesti tärkein riistaeläimemme. Hirvi aiheuttaa vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteessä, minkä vuoksi kantojen säätely metsästämällä on välttämätöntä.

Lisätietoa hirven biologiasta ja eri yksilöiden tunnistamisesta löydät seuraavista linkeistä:

Hirven biologia

hirven iän arvioiminen ja valikoiva metsästysverotus