Siirry sisältöön

Metsämaat

Monet riistalajit menestyvät kylmää, nälkää ja petoja vastaan monimuotoisessa metsämaisemassa, josta löytyy suojaa ja ruokaa tarjoavaa monipuolista varpu- ja aluskasvillisuutta, sekapuustoa, puuston koko- ja tiheysvaihtelua sekä sopivasti hallittua hoitamattomuutta. Riistan kannalta arvokkaat elinympäristöt ovat pääsääntöisesti monimuotoisia rakennepiirteiltään ja lajistoltaan.

Ihmisen toiminta näkyy suomalaisessa metsämaisemassa voimakkaasti. Metsätalous on vaikuttanut sekä suoraan että välillisesti riistan elinolosuhteisiin ja runsauteen. Rakentaminen on pirstonut elinympäristöjä ja katkonut leviämisyhteyksiä.

Voittajia ja häviäjiä

Riistalle sopivien elinympäristöjen määrä ja laatu vaikuttavat voimakkaimmin riistan runsauteen.

Esimerkiksi metsäkanalintukantojen taantumisen pääsyynä viimeisen 50 vuoden aikana pidetään metsien rakenteen muutosta sen suorine ja välillisine vaikutuksineen. Metsäkanalintujen elinympäristöt ovat pirstoutuneet ja laatu on heikentynyt. Välillisesti metsien muutos on lisännyt metsäkanalintuihin kohdistuvaa saalistuspainetta. Metsäojitus on heikentänyt lisääntymismenestystä ja vähentänyt riekolle sopivien elinympäristöjen määrää Suomen etelä- ja keskiosissa.

Hirveä puolestaan voidaan pitää tehokkaan metsätalouden voittajana. Nykyiset metsänhoitomenetelmät pitävät yllä ja lisäävät hirven suosimaa elinympäristöä, nuorta metsää. Avohakkuualat ja taimikkovaiheen metsät tarjoavat runsaat ravintovarat hirvelle.

Maanomistajalla oikeus päättää

Elinympäristöjen parantaminen ja lisääminen talousmetsissä on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Riistan kannalta erityisen tärkeää on toimia laajalla alueella – sopivia elinympäristöjä on oltava tarjolla riittävästi kullekin lajille sekä metsikön että maiseman osalta. Tässä työssä avainasemassa on metsänomistaja, jolla on oikeus päättää, miten riistaeläinten elinympäristöt otetaan huomioon hänen metsissään.

Metsäkanalintujen elinympäristön suunnittelu

Metsäkanalintujen runsaudenvaihtelu vuodesta toiseen johtuu lukuisista eri syistä, kuten sään ja myyräkantojen vaihteluista, joihin emme voi vaikuttaa. Kantojen keskimääräinen runsaus puolestaan riippuu pääasiassa elinympäristöjen määrästä ja laadusta, joihin voidaan vaikuttaa.

Metsäkanalintujen elinympäristöjen ongelmat koskevat paljolti metsikön pensas- ja kenttäkerrosta. Reseptiksi tarjotaan ”hallittua hoitamattomuutta”. Parhaiten metsäkanalintujen ympäristövaatimukset täyttyvät rakenteeltaan vaihtelevassa sekametsässä. Monet elinympäristöjen hoitotoimet eivät maksa mitään – rahaa voi jopa säästyä metsätöitä vähennettäessä.

Metsäkanalintujen tarpeiden huomioon ottaminen taimikonhoidossa ja kasvatushakkuissa on nopein tapa saada tuloksia aikaan. Kasvatushakkuissa on ollut tapana raivata alikasvos turhankin perusteellisesti. Kaikki metsäkanalinnut kuitenkin tarvitsevat alikasvoksen tarjoamaa suojaa. Parannuskeinot ovat yksinkertaisia: säästetään alikasvospuita ja niiden muodostamia ryhmiä, riistatiheikköjä. Toista ääripäätä edustavat hoitamattomat nuoret metsät, jotka ovat liian tiheitä muille paitsi pyylle. Oikea-aikaiset harvennushakkuut olisivat eduksi myös kanalinnuille.

Mustikka tärkein

Mustikka on ylivoimaisesti tärkein kenttäkerroksen kasvi kaikenikäisille metsäkanalinnuille ja varsinkin poikasille. Pikkupoikaset syövät mustikanvarvikosta toukkia ja muita pikkueläimiä ja kasvinosia kuten kukkia ja lehtiä. Mustikan peittävyys yleensä romahtaa avohakkuun jälkeen. Maanmuokkaus ja uudempana ilmiönä kantojen korjuu katkovat mustikan maavarsia, joiden turvin se pääasiassa leviää.

Tehokkain keino varvikoiden turvaamiseksi on tehdä harvennushakkuut ajallaan, jolloin kenttäkerros saa lisää valoa ja varvikon toipuminen nopeutuu. Toinen konsti on jatkuvan kasvatuksen menetelmä, joka soveltuu kasvupaikoille, joilla puusto voidaan uudistaa alikasvoksesta, ilman maanmuokkausta.

Vaihettumisvyöhykkeet erityiseen huomioon

Mustikkaa kasvaa yleensä runsaasti suon ja kankaan vaihettumisvyöhykkeissä, jotka yhdessä korpien kanssa ovat poikueiden avainympäristöjä. Vaihettumisvyöhykkeitä ja korpia on kuivattu suuret määrät metsänkasvatukseen. Avainympäristöjen tilaa voidaan kohentaa kunnostusojitusten tarkemmalla suunnittelulla ja ennallistamalla.

Lue lisää riistametsänhoidosta

Riistametsänhoidon verkkokurssi