Siirry sisältöön

Lokkilinnut

Lapintiira

(Sterna paradisaea)

Tuntomerkit: Muistuttaa erehdyttävästi kalatiiraa. Pää on sirompi, kaula lyhyempi, jalat lyhyemmät ja haarainen pyrstö pitempi kuin kalatiiralla. Siivet ovat altapäin läpikuultavat (kalatiiralla vain osittain) sekä siivenkärjissä erottuu kapea tumma takareunus. Lento on sulavaa ja kevyempää kuin kalatiiralla. Pyrstö vaikuttaa lennossa jouhimaiselta verrattuna kalatiiran jämäkämpään pyrstöön.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Kalatiira

(Sterna hirundo)

Tuntomerkit: Naurulokkia pienempi. Siivet terävämmät ja lintu sirompi kuin naurulokki. Lintu päältä harmaa, alapuolelta valkoinen, päälaki on musta. Nokka mustakärkinen tumman oranssinpu­nainen (lapintiiralla verenpunainen ja harvoin mustakärkinen). Pää on tukevampi, kaula pidempi, jalat pidemmät ja haarainen pyrstö lyhyempi kuin lapitiiralla. Ulommat siipisulat ovat melkein aina sisempiä tummemmat sekä alta- että päältäpäin. Pesii yleisenä Lapin pohjoisosaa lukuunottamatta koko maassa.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Räyskä

(Sterna caspia)

Tuntomerkit: Lähes harmaalokin kokoinen, johon saattaa sekoittaa. Päässä musta hattu. Iso punainen nokka näkyy kauaksi. Pitkät siivet, joiden kärjissä alla mustat kiilat. Siivenpäällinen harmaa. Pyrstö on lyhyt ja lovipäinen. Siiveniskut ovat lokkimaisen hitaat, mutta lentää tasaisemmin. Nuorilla vaaleat koivet (aikuisilla mustat) ja tummakärkinen oranssi nokka sekä kirjava päälaki. Ulkosaariston laji, joka pesii yhdyskunnittain tai yksittäin luodoilla.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Pikkulokki

(Larus minutus)

Tuntomerkit: Selvästi pienempi kuin naurulokki. Siiven alapinnat ovat mustat, yläpuolelta yksivärisen harmaat. Pää on musta. Pesii harvalukuisena yhdyskunnittain rehevillä järvillä Etelä- ja Itä-Suomessa.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Naurulokki

(Larus ridibundus)

Tuntomerkit: Pienikokoinen lokki, jolla suklaanruskea pää. Aikuisen nokka ja koivet tummanpunaiset. Siiven kärki on musta. Siiven päällä on valkea kolmionmuotoinen alue, joka on myös nuorella lin­nulla. Siipi on alta kärjestä laajalti tumma. Muuten samannäköisellä pik­ku­lokilla siipi on alta musta valkeaa takareunaa lukuunottamatta sekä siivenkärjet pyö­reämmät. Nuoren naurulokin selkäpuoli kanelinruskea, mutta väri muuttuu talvella harmaaksi, valkean pyrstön kärjessä on musta kärkivyö. Aikuisen ja nuoren talvipuvussa pää on valkoinen, mutta korvan kohdalla on tumma täplä. Pesii yhdyskunnissa, joissa muita vesilintuja, tiiroja ja pikkulokkeja. Hyvin yleinen.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Kalalokki

(Larus canus)

Tuntomerkit: Harmaalokin näköinen, mutta sirompi ja huomattavasti pienempi. Pää on pyöreämpi ja nokka hennompi kuin harmaalokilla. Nokka on kellanvihreä (ei punaista täplää) samoin jalat. Silmä tumma. Siivenkärjet mustat, mutta kärjessä valkea täplä, joka on suurempi kuin harmaalokilla (harvinaisella rauhoitetulla pikkukajavalla, joka muistuttaa kalalokkia, siivenkärjet ovat kokonaan mustat). Lentotyyli erilainen kuin harmaalokilla, siiveniskut nopeampia ja reippaampia. Nuoren kalalokin selkä harmaanruskea tai harmaa ja vaaleassa pyrstössä selvärajainen musta kärkivyö. Pesii pareittain tai yhdyskunnissa järvi- ja merialueilla koko Suomessa.

Muuta: Rauhoitettu.

 

Harmaalokki

(Larus argentatus)

Tuntomerkit: Merilokkia pienempi, mutta selkälokkia vähän isompi. Aikuisen selkä ja siivenpäälliset vaa­lean harmaat. Jalat ovat lihanväriset tai kellahtavat. Siivenkärjet ovat mustat kuten rauhoitetulla kalalokilla, mutta harmaalokki on suurempi, nokka on jykevämpi, alanokka läheltä kärkeä punatäpläinen sekä siiveniskut ovat harmaalokilla hitaammat. Silmä on keltainen (kalalokilla tumma), pää on raskaampi ja kulmikkaampi sekä kaula pitempi kuin kalalokilla. Lennossa erona aikuiseen meri- ja selkälokkiin vaaleampi siiven alunen. Nuoret ovat samean tuhkanharmaanruskeita, pyrstössä erottuu tumma leveä kärkivyö, joka rajautuu epäselvästi pyrstön tyveen. Nuorella merilokilla vyö rajautuu selvemmin; nuorella selkälokilla pyrstön kärki on leveälti tumma ja ero selvin muuhun pyrstöön. Nuoren harmaalokin sisemmät käsisulat ovat ulompia vaaleampia kuten merilokilla; nuoren selkälokin kaikki käsisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Harmaalokki pesii yhdyskunnissa merellä, sisäjärvillä sekä nevoilla. Paikoin haitallinen syödessään vesilintujen munia ja poikasia.

Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole, eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen. Harmaalokkikoloniat ovat rauhoitettuja koko vuoden.

 

Selkälokki

(Larus fuscus)

Tuntomerkit: Musta selkä ja mustat siivenpäälliset. Mustassa siivenkärjessä valkea täplä; merilokin siivenkärjessä enemmän valkeaa. Siivenkärjet ovat terävämmät kuin merilokilla. Muita eroja merilokkiin pienempi koko, mustempi selkä ja siivenpäälliset, kapeammat ja suipommat siivet, ­ohuempi keltainen nokka. Siivenalusen tumma takareuna on jyrkemmin rajautuva ja mustempi kuin merilokilla. Nuoren linnun erottaminen merilokista vaikeampaa. Nuoren selkälokin kaikki siipisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Nuoren selkälokin yleisvaikutelma tummempi ja värisävyt jyrkemmät kuin meri- tai harmaalokilla. Kanta taantunut voimakkaasti. Vähenemisen syynä luultavimmin epä­edulliseksi muuttunut ympäristö.

Övrigt: Rauhoitettu.

 

Merilokki

(Larus marinus)

Tuntomerkit: Suurin Suomessa esiintyvä lokki. Muistuttaa rauhoitettua selkälokkia. Aikuisen linnun selkä ja siivenpäälliset tumman harmaanmustat, selkälokilla vastaavat ovat mustemmat. Erona selkälokkiin suurempi koko, vaalean lihanväriset tai harmahtavat jalat; jykevämpi nokka, pää ja niska. Lennossa erona selkälokkiin leveiden siipien tylpät kärjet, joissa on laajalti valkeaa sekä siiven leveämmin valkea takareuna, joka jatkuu siivenkärkeen saakka (selkälokilla ei yleensä jatku yhtä pitkälle). Merilokin siivet kuultavat taivasta vasten kauniisti. Siivenalusen takareuna on vaaleamman harmaampi, eikä yhtä jyrkkärajainen kuin selkälokin siivenalunen. Nuori merilokki vaikea erottaa nuoresta selkälokista; molemmat ovat ruskeankirjavia. Nuoren merilokin siiven sisemmät sulat ovat vaaleammat kuin ulommat, nuorella selkälokilla kaikki siipisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Nuori merilokki on kookkaampi ja vaaleapäisempi ja isonokkaisempi kuin nuori selkälokki (tai harmaalokki). Määritystä helpottaa mikäli poikaset ovat emojensa seurassa. Lisäksi merilokki pesii uloimmilla meren luodoilla ja saarilla. Merilokki saalistaa vesilintujen poikasia ja pystyy tappamaan täysikasvuisiakin sorsalintuja.

Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois- Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen.