Siirry sisältöön

Merilokki

(Larus marinus)

Tuntomerkit: Suurin Suomessa esiintyvä lokki. Muistuttaa rauhoitettua selkälokkia. Aikuisen linnun selkä ja siivenpäälliset tumman harmaanmustat, selkälokilla vastaavat ovat mustemmat. Erona selkälokkiin suurempi koko, vaalean lihanväriset tai harmahtavat jalat; jykevämpi nokka, pää ja niska. Lennossa erona selkälokkiin leveiden siipien tylpät kärjet, joissa on laajalti valkeaa sekä siiven leveämmin valkea takareuna, joka jatkuu siivenkärkeen saakka (selkälokilla ei yleensä jatku yhtä pitkälle). Merilokin siivet kuultavat taivasta vasten kauniisti. Siivenalusen takareuna on vaaleamman harmaampi, eikä yhtä jyrkkärajainen kuin selkälokin siivenalunen. Nuori merilokki vaikea erottaa nuoresta selkälokista; molemmat ovat ruskeankirjavia. Nuoren merilokin siiven sisemmät sulat ovat vaaleammat kuin ulommat, nuorella selkälokilla kaikki siipisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Nuori merilokki on kookkaampi ja vaaleapäisempi ja isonokkaisempi kuin nuori selkälokki (tai harmaalokki). Määritystä helpottaa mikäli poikaset ovat emojensa seurassa. Lisäksi merilokki pesii uloimmilla meren luodoilla ja saarilla. Merilokki saalistaa vesilintujen poikasia ja pystyy tappamaan täysikasvuisiakin sorsalintuja.

Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois- Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen.