Harmaalokki

(Larus argentatus)

Tuntomerkit: Merilokkia pienempi, mutta selkälokkia vähän isompi. Aikuisen selkä ja siivenpäälliset vaa­lean harmaat. Jalat ovat lihanväriset tai kellahtavat. Siivenkärjet ovat mustat kuten rauhoitetulla kalalokilla, mutta harmaalokki on suurempi, nokka on jykevämpi, alanokka läheltä kärkeä punatäpläinen sekä siiveniskut ovat harmaalokilla hitaammat. Silmä on keltainen (kalalokilla tumma), pää on raskaampi ja kulmikkaampi sekä kaula pitempi kuin kalalokilla. Lennossa erona aikuiseen meri- ja selkälokkiin vaaleampi siiven alunen. Nuoret ovat samean tuhkanharmaanruskeita, pyrstössä erottuu tumma leveä kärkivyö, joka rajautuu epäselvästi pyrstön tyveen. Nuorella merilokilla vyö rajautuu selvemmin; nuorella selkälokilla pyrstön kärki on leveälti tumma ja ero selvin muuhun pyrstöön. Nuoren harmaalokin sisemmät käsisulat ovat ulompia vaaleampia kuten merilokilla; nuoren selkälokin kaikki käsisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Harmaalokki pesii yhdyskunnissa merellä, sisäjärvillä sekä nevoilla. Paikoin haitallinen syödessään vesilintujen munia ja poikasia.

Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7 Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen. Harmaalokkikoloniat ovat rauhoitettuja koko vuoden.