Vieraslajien pyynti

Toiselta puolelta maapalloa tuodut vierasperäiset lajit voivat olla hyvin haitallisia alkuperäiselle luonnolle. Maailmanlaajuisesti vieraslajien on arvioitu olevan toiseksi suurin luonnon monimuotoisuuden hupenemisen syy.

Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa supikoira, minkki ja koirasusi. Kanadanmajava säädettiin EU:ssa haitalliseksi vieraslajiksi vuonna 2025. Sitä koskevat rajoitukset ja velvoitteet tulevat voimaan siirtymäajan jälkeen, elokuussa 2027.

Suomessa villikanit ovat riistalajeja, jotka ovat saaneet alkunsa lemmikkikaneista.

Lisää tietoa kaikista Suomen vieraslajeista löytyy vieraslajit.fi-sivustolta.

Minkin ja supikoiran pyynti

Suomessa sekä minkki että supikoira uhkaavat etenkin vesistöjen läheisyydessä pesivää linnustoa. Näiden vieraspetojen pyynti on arvokasta luonnonhoitotyötä, josta hyötyy liuta lajeja. Eniten pyynti auttaa kosteikoilla, järvillä ja meren saaristossa viihtyviä lintulajeja, kuten sorsa- ja ruokkilintuja sekä kahlaajia.

Supikoiran ja minkin pyynti on sallittua myös henkilöille, jotka eivät ole suorittaneet metsästäjätutkintoa. Pyytäjän tulee kuitenkin tutustua lainsäädäntöön ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen periaatteisiin.

Koirasusien metsästys

Koirasusi on lainsäädännössä määritelty haitalliseksi vieraslajiksi, joka uhkaa susikannan elinvoimaisuutta ja geneettistä puhtautta. Lisäksi suden ja koiran risteymät voivat olla puhtaita susia kesympiä, mikä lisää riskejä sekä susikannalle että ihmisille.

Koirasusien metsästys on tärkeää luonnon monimuotoisuuden sekä Suomen susikannan suojelun kannalta. Koirasudet on poistettava luonnosta, jotta ne eivät pääse lisääntymään ja risteytymään susien kanssa.

Haitalliseksi vieraslajiksi luokitellun koirasuden tappaminen ei edellytä poikkeuslupaa. Koirasuden tunnistaminen pelkän ulkomuodon perusteella on kuitenkin hyvin vaikeaa.

Villikanivahinkojen ehkäiseminen

Suomen suurin villikanipopulaatio elää pääkaupunkiseudulla, jonka lisäksi kaneja esiintyy ainakin Turussa. Pääkaupunkiseudun villikanipopulaatio juontaa juurensa Helsingin Kyläsaaressa jo ainakin vuonna 1985 eläneisiin kaneihin. Helsingin villikanikanta kasvoi ja levittäytyi räjähdysmäisesti 2000-luvulla.

Viime vuosina villikaneja on ollut paikoitellen niin paljon, että niiden aiheuttamat vahingot ovat pakottaneet maanomistajat sääntelemään kantaa. Kasvien suojaaminen kaneilta on välttämättömyys useilla alueilla pääkaupunkiseudulla. Tehokkaimmin kanien aiheuttamia vahinkoja voidaan vähentää suojaamalla kasvustot ja rakennukset sekä harventamalla kanikantaa metsästämällä. Etenkin alueilla, joille ensimmäiset kanit ovat vasta asettumassa, saadaan pienelläkin pyyntiponnistuksella kaniongelmien syntyminen estettyä tai ainakin lykättyä sitä.

Kanien esiintymisalueilla arvokkaat kasvustot voi olla syytä suojata metalliverkoilla tai muilla suojuksilla. Kiinteistönhoidosta vastaavien kannattaa huolehtia siitä, että kanit eivät pääse pesiytymään alueelle. Rakennusten perustukset tulisi suojata kanien kululta ja pesänrakennusyritykset esimerkiksi maapenkoissa estää ajoissa. Maan kaivamista voi vaikeuttaa asentamalla maahan kasvien suojauksessa käytetyn kaltaista metalliverkkoa.

Villikanien pyynti

Villikani on Suomen lainsäädännössä luokiteltu riistaeläimeksi, ja se on rauhoitettu vuosittain 1.4. – 31.8. Villikaneja voidaan pyytää elävänä pyytävällä loukulla, ampumalla, kesyhillerien avulla tai niin sanotuilla pitkäverkoilla. Hetitappavien rautojen käyttö on kielletty.

Kanien pyyntiin vaaditaan muiden riistaeläinten tavoin metsästyskortti sekä metsästysoikeus alueelle, jolla pyynti tapahtuu. Metsästysoikeudesta päättää maanomistaja, eikä maanvuokraajalla ole maanvuokrasopimuksen perusteella lähtökohtaisesti oikeutta päättää metsästyksestä vuokraamallaan alueella. Esimerkiksi kaupungin vuokratontilla sijaitseva taloyhtiö ei siis voi ilman kaupungin lupaa organisoida tontillaan villikanien pyyntiä.

Helsingissä poliisi on tulkinnut, että ampuma-aseella tapahtuva pyynti on mahdollista kaupunkialueella vain poliisin ennalta hyväksymissä, yleisöltä suljetuissa kohteissa ja vain erikseen nimettyjen henkilöiden toimesta. Ennen pyyntiin ryhtymistä tehdään ilmoitus hätäkeskukseen ja poliisin johtokeskukseen.

Ampuma-aseita joustavammin pyyntiä voi harjoittaa metsästysjousella. Helsingin kaupungin valitsemat jousimetsästäjät ovat jo vuosien ajan harventaneet villikanikantaa kaupungin siirtolapuutarhoissa. Pyynti on maanomistajan tarkassa kontrollissa, ja pyynnistä ilmoitetaan etukäteen poliisille ja hätäkeskukseen.

Villikanin pyynnissä voidaan käyttää apuna koulutettua koiraa tai kesyä hilleriä eli frettiä. Sopivan koiran tai fretin avulla villikanit ajetaan ulos pesäkoloistaan. Pesäkolon suulle asetettu pussiverkko nappaa pakenevan kanin kiinni, minkä jälkeen se voidaan lopettaa.

Villikanin lopettamiseen pätevät samat periaatteet kuin muidenkin eläinten lopettamiseen. Tärkeintä on välttää tarpeettoman kivun, tuskan ja kärsimyksen tuottamista eläimelle. Lopettamisen saa ryhtyä vain se, jolla on riittävät tiedot kyseisen eläinlajin lopetusmenetelmästä ja -tekniikasta sekä riittävä taito toimenpiteen suorittamiseksi. Eläimen lopettajan on varmistettava, että eläin on kuollut ennen kuin sen hävittämiseen tai muihin toimenpiteisiin ryhdytään.

Kanien luontoon vapauttaminen on kiellettyä

Kesykanien hylkääminen luontoon on laitonta ja erittäin edesvastuutonta. Luonnosta hylättyinä löydetyt lemmikkieläimet tulee toimittaa kyseisessä kunnassa löytöeläimistä vastaavalle taholle. Helsingissä löytöeläinasioita hoitavat Helsingin eläinsuojeluyhdistys (hesy.fi) ja Viikissä sijaitseva Löytöeläintalo.

Myöskään villikaneja ei saa vapauttaa luontoon tai siirtää alueelta toiselle. Mikäli on viitteitä tämäntyyppisestä toiminnasta, tulee siitä ilmoittaa poliisille (poliisi.fi) ja alueella toimivalle Suomen riistakeskuksen aluetoimistolle.