Supikoira

Supikoiran käpälät ovat etenkin talvipainoon nähden pienet eivätkä kannata eläintä pehmeässä lumessa. Käpälät ovat pyöreät, ja jälkipainalluksen pituus vaihtelee neljästä runsaaseen viiteen senttimetriin. Etukäpälä on takakäpälää hieman suurempi. Etenkin etukäpälän polkuanturat ovat sijoittuneet säteittäisesti ja symmetrisesti ympyrään tehden hyvin sievän vaikutelman. Supikoira levittää varpaitaan voimakkaasti, mikä antaa jälkipainallukselle luonteenomaisen pyöreyden. 

Supikoira liikkuu useimmiten käyden tai rauhallisesti ravaten. Lyhyet jalat ovat melko harallaan, joten rauhallisessa ravissa askelleveys on silmiinpistävän suuri. Askeleen pituus on puolisen metriä. Hangessa takajalka astuu yleensä etujalan jälkikuoppaan. Jälkijono näyttää mutkittelevan päämäärättömästi. Ravin nopeutuessa askel venyy aina 80 cm:iin ja jalkojen harotus vähenee. Supikoiran ravijälki ei kuitenkaan koskaan ole kettumaista loivasti polveilevaa helminauhaa. 

Supikoiralle on tyypillistä, että pariskunta usein kulkee yhtä matkaa. Supikoira laukkaa yllättävän usein. Ravi lienee niin hidasta, että eläin kärkkäästi vauhdittaa menoaan laukkaamalla. Laukkajälki ei välttämättä aina ole erotettavissa nopeasta ravijäljestä. Kantavalle alustalle saattaa silti syntyä erilaisia laukkajäljen muunnelmia. 

Supikoira on melko kömpelö. Syvässä upottavassa lumessa liikkuminen käy vaikeaksi, ja ainoa tapa päästä eteenpäin hangessa on loikkia. Supikoiran loikkajälki on tavallisesti parijälki, jossa takajalat osuvat etujalkojen jälkiin. Hypyn pituus vaihtelee 60:stä sentistä metriin, paljolti lumen syvyydestä riippuen. Jälki voi olla hieman näätämäinen, mutta syvään lumeen supikoiran keho jättää laahausjälkiä. 

Supikoira pesii luolastoissa, kivien tai rakennusten alla. Supikoira voi asettua myös asumusten piharakennuksien tai harvemmin käytettyjen kesämökkien alle. Tällöin sen läsnäolon voi huomata myös pistävästä hajusta. Supikoira ei kaiva juurikaan itse luolastoja, vaan käyttää mm. mäyrän kaivamia luolastoja. Muutoin supikoira viettää maan alla aikaa satunnaisesti sulanmaan aikaan. Talvella, varsinkin paksumman lumipeitteen ja pakkasjaksojen aikaan supikoira voi alla maan tai rakennuksien alla pitkiäkin aikoja käymättä juurikaan ulkona. Leudoilla keleillä ja lumipeitteen mahdollistaessa liikkumisen supikoira voi kuitenkin poistua pesästä. Hiekkaisesta luolan suuaukosta ja supikoiran jäljistä voi siis päätellä supikoiran asuttavan luolastoa. Usein samassa luolastossa voi olla sekä mäyriä, että supikoiria ja luolan suuaukoilta voi löytyä jälkiä molemmista lajeista. 

Mäyrän tapaan supikoira perustaa käymälän luolan lähistölle. Käymälän ulostekasa kasvaa joskus melko suureksikin, mutta useimmiten se on läpimitaltaan noin 30 cm ja korkeutta kertyy noin 10 cm. Supikoiran ulosteet ovat alle viiden cm:n pituisia ja parin sentin paksuisia. Ulosteessa on yleensä paljon kasvinosia. Joskus ne sisältävät lähes pelkästään viljan jyviä. Niissä on karvoja ja luita, mutta kasvipitoisuus on useimmiten suuri. 

Vuosisaaliit noin 200 000 yksilöä. Passiivisista pyyntimenetelmistä pyyntiin käytetään elävänä pyydystäviä loukkuja, ja supikoiria ammutaan jonkin verran myös haaskalta. Supikoirasaaliista merkittävä osa saadaan koirilta, erityisesti pysäyttävien ja ajavien koirien avulla. Sydäntalvella, supikoirien liikkuessa vain vähän, pyynti tapahtuu pääasiassa luolakoirilta. Niiden avulla saadaan tehokkaasti saaliiksi kokeneneita ja lisääntyviä yksilöitä, jotka eivät välttämättä jää helposti satimeen elävänä pyytäviin loukkuihin. Pyynnissä on sallittu valon käyttö, yökiikarit/pimeätähtäimet ja äänen käyttö.