Hyötyä riistasta ja metsästyksestä
Vaikka nykyisin suurin osa suomalaisista metsästäjistä metsästää enää vapaa-aikanaan, eränkäyntiperinne ja -taidot ovat yhä arvossaan.
Riistalihaa arvostetaan ja riistaruuat ovat suomalaisen ruokakulttuurin ylpeydenaiheita. Riistaliha on monipuolista, maukasta ja terveellistä. Pohjoismaiset ravitsemustutkimukset puhuvatkin riistalihan puolesta. Lisäaineiden ja ruuan alkuperäkohujen aikakautena metsästäjä tietää, mistä hänen ruokansa on peräisin.
Yhteys takaisin luontoon
Metsästys luo unohtumattomia kokemuksia luonnon parissa. Eräretkillä koetaan auringonnousuja ja -laskuja, pakkasilmoja ja rankkoja sadekuuroja. Metsästäjät kulkevat reittejä, joille muutoin ei välttämättä tulisi lähdettyä. Hiljainen luonnontarkkailu saa näkemään, mitä kaikkea ympäristössä tapahtuukaan. Toisinaan metsästäjää onnistaa ja riista näyttäytyy kulkijalle.
Riistaeläimet ja metsästys olivat avainasemassa, kun ensimmäiset ihmiset asettuivat Suomen alueelle jääkauden jälkeen noin 11 000–9 000 vuotta sitten. Siitä lähtien metsästyksellä ja riistaeläimillä on ollut tärkeä rooli Suomen asukkaille.
Riistaeläinkannat ja metsästysmuodot ovat muuttuneet mutta syyt metsästää ovat säilyneet. Riistasta saadaan ruoanlaiton ja varusteiden raaka-aineita, metsästys yhdistää ihmisiä ja tarjoaa mahdollisuuksia nauttia luonnon kauneudesta samalla, kun metsästäjä saa liikuntaa ja mielenrauhaa.
Nykyihmiselle, joka yhä useammin asuu kaupungissa vaativassa työympäristössä, metsästys tuo mahdollisuuden elää luonnossa ja luonnosta.
Metsästys ja riistatalous on ekologinen elämäntapa, jossa hyödynnetään uudistuvaa luonnonvaraa kestävästi. Se on suomalaisten vanhin elämäntapa, jota pitää suojella ja säilyttää.
Riista tuo ihmiset yhteen
Metsästys ja etenkin yhdessä koirien kanssa, on monen perheen yhteinen harrastus.
Metsästysseura on usein kyläyhteisön aktiivisin toimija ja sen parissa tavataan naapureita ja tuttuja lukuisia kertoja vuoden aikana. Yhteiseksi hyväksi tehdään talkoilla suuria voimanponnistuksia, esimerkiksi rakennetaan metsästysseuran majoja, joita koko yhteisö käyttää erilaisten tapahtumien keskuspaikkana.
Suomen suurin luontokoulu
Metsästäjätutkinnon suorittaneita suomalaisia on reilusti yli 300 000 ja uusia metsästäjiä tulee vuosittain noin 7 000.
Metsästys on Suomessa koko kansan harrastus ja elämäntapa. Suomessa se ei ole sidottu yhteiskuntaluokkaan tai varallisuuteen.
Monimuotoinen metsästäkunta
Mielikuvien tasolla tyypillinen metsästäjä on keski-ikäinen maalla asuva mies. Mielikuva ei ole täysin väärä, mutta se ei ole koko kuva.
Yhä useampi suomalaisista, ja niin myös metsästäjistä, asuu kaupungissa. Yhteydet maaseudulle ja sen elämäntapaan eivät enää ole itsestäänselvyys, mutta metsästyksen vetovoima puhuttelee ja saa myös kaupunkilaiset suorittamaan metsästäjätutkinnon.
Maaseudulla metsästys on ollut yksi elämän perusaisioista, yhtä luonteva osa suomalaisen arkea kuin vaikkapa saunominen. Metsältä on haettu erityisesti lihaa, joka on nykyäänkin merkittävä motivaattori. Uudempi, mutta erittäin merkittävä, näkökulma ja motiivi metsästyksen aloittamiseen on riistalihan eettisyys ja halu ottaa vastuu siitä, mistä oman ruokapöydän proteiini on peräisin.
Nykyisellään noin joka kymmenes metsästäjä on nainen. Metsästäjätutkinnon suorittajista naisten osuus on selvästi suurempi, joten naisten osuus kasvaa jatkuvasti.
Osa huoltovarmuutta
Suomessa huoltovarmuuteen suhtaudutaan vakavasti ja se koskettaa hyvin monia yhteiskunnan sektoreita. Myös riistaa.
Riistan merkitys Suomen huoltovarmuusreservinä on kaksijakoinen: Peura- ja hirvitiheillä alueilla riistalla voi olla huomattava merkitys. Pienriista, kuten linnut ja jänikset, täydentävät ja villisian leviäminen Suomeen tuo oman lisänsä riistalihan saatavuuteen.
Mutta koko väestön ruokahuoltoa ajatellen Suomen riistatiheys ei tällä hetkellä valitettavasti riitä pitkälle. Noin 10 miljoonan kilogramman vuotuinen riistasaalis riittäisi turvaamaan lihaa vajaat 2 kiloa / henkilö / vuosi.
Lue lisää: Riista ja erätaidot ovat osa huoltovarmuutta (metsastajalehti.fi)