Metsästäjän tulee pyrkiä ampumaan vain varmoissa tilanteissa, joissa osuma on heti tappava. Joskus käy kuitenkin niin, että eläin haavoittuu osumasta tai jatkaa matkaansa tuupertuen vasta etäämmällä. Haavoittunut eläin piiloutuu nopeasti ja voi olla vaikeasti löydettävissä.
Hyvänä lähtökohtana on, että jokaista ammuttua laukausta tulee pitää osumana. Tämä tarkoittaa, että ammuttua eläintä tulee aina seurata laukauksen jälkeen niin kauan kuin se on näköpiirissä. Usein eläimen reagoinnin osumaan huomaa vasta hetken päästä ja esimerkiksi linnun tippumisen tai eläimen kaatumisen kauempana voi nähdä, tällöin saalis saadaan nopeasti talteen.
Jos osumamerkkejä on havaittavissa ja ammuttu lintu tai eläin katoaa näköpiiristä, sitä lähdetään etsimään katoamissuunnasta. Usein mukana oleva koira löytääkin haavoittuneen tai kuolleen saaliin. Vaikka koiraa ei olisi mukana, saalis voidaan löytää ja saada talteen tarkkailemalla maastosta löytyviä merkkejä, kuten verijälkiä, höyheniä tai lumijälkiä.
Jos esimerkiksi ammut sepelkyyhkyparvesta erillään lentävää lintua ja laukauksen jälkeen havaitset osumamerkkejä, sinun tulee ampua paikkolaukaus samaan lintuun. Jos se uudesta laukauksesta huolimatta jatkaa matkaansa, sinun tulee keskittyä seuraamaan lintua ja jättää muut linnut ampumatta. Haavoittuneen yksilön etsiminen aikaa ja vaivaa säästämättä on tärkeintä epäonnistuneen riistalaukauksen jälkeen.
Parveen ei tule koskaan ampua, sillä haavoittamisen riski kasvaa. Parvesta valitaan yksin erillään lentävä lintu ammuttavaksi, josta on helpompi myös seurata osumamerkkejä ampumisen jälkeen.
Lintulaukauksen jälkeen
Osumamerkit
Seuraa lintua ja pyri havaitsemaan osumamerkkejä.
Lintu putoaa myttynä: osuma on hyvä ja lintu löytyy todennäköisesti kuolleena.
Lintu kieppuu ilmassa ennen putoamista: siipiosuma. Lintu pyrkii pakenemaan. Veteen pudonnut vesilintu sukeltaa välittömästi. Siipiosuman saaneet kanalinnut puolestaan juoksevat nopeasti ja piiloutuvat. Lintua on ammuttava välittömästi uudestaan.
Lintu menettää korkeutta hitaasti tai nostaa korkeutta ennen putoamista: osuma on huono. Lintua on ammuttava välittömästi uudestaan.
Putoamispaikka
Yksin, ilman koiraa, metsästettäessä otetaan tarkka suunta kohti putoamispaikkaa. Pyritään ottamaan kiintopiste läheltä putoamispaikkaa oikean etäisyyden arvioimiseksi. Siirrytään nopeasti paikalle. Havainnoidaan haavoittuneen linnun liikkumisesta mahdollisesti syntyviä ääniä, ellei lintua löydetä heti paikalle saavuttua.
Kahden linnustajan ollessa metsällä molemmat ottavat suunnan kohti linnun putoamispaikkaa. Toinen lähtee hakemaan saalista mieleen painamastaan suunnasta, ja toinen puolestaan ohjeistaa, missä kohtaa linnun pitäisi olla. Yleensä ristiin luotaamalla löydetään muutaman metrin tarkkuudella putoamispaikalle.
Ellei lintua löydy ahkerasta etsinnästä huolimatta, putoamispaikka merkitään näkyvästi maastoon ja paikalle soitetaan noutava koira. Ellei koiraa saada paikalle, linnun etsimistä jatketaan vielä kulkemalla rauhallisesti putoamispaikan molemmin puolin ja kuulostelemalla välillä pakenevan tai piiloutuvan linnun mahdollisesta liikkumisesta syntyviä ääniä.
Koiran käyttö
Koiran työskentelyn helpottamiseksi se lähetetään hakemaan lintua tuulen alta, koska silloin se saa helpommin hajut kuonoonsa. Koiran on annettava työskennellä rauhassa, sillä lintu on voinut siirtyä suuntaan, joka metsästäjän mielestä tuntuu mahdottomalta. Haavoittunut lintu voi painautua veteen niin, että siitä näkyy vain päälaki. Veteen tippunut vesilintu pyrkii pakenemaan vesirajaan tai kuivalle maalle.
Jos alueella on ollut paljon koirattomia metsästäjiä, noutavan koiran ohjaajan kannattaa kulkea koiransa kanssa esimerkiksi iltalentoa seuraavana aamuna metsästysalueen rantoja seuraillen. Näin korjataan talteen mahdolliset haavoittuneet tai muilta metsästäjiltä löytymättä jääneet linnut.
Tehokas tapa mahdollisten haavakoiden löytämiseksi on kulkea rantoja ketjussa. Koiran ohjaaja kulkee vesirajassa rannan puolella, ja toinen metsästäjä soutelee veneellä avoveden puolella. Koira hakee haavakoita metsästäjien välissä. Ne linnut, joita koira ei saa kiinni, uivat usein avoveden puolelle, jolloin veneessä oleva metsästäjä pääsee lopettamaan linnun ampumalla. Edellä mainitulla tavalla haavakoita etsittäessä tulee olla erityisen varovainen, ettei ammuta kohti toista metsästäjää tai koiraa.
Pienet nisäkkäät
Pienten nisäkkäiden, kuten jäniksen tai ketun, metsästyksessä koirattoman metsästäjän mahdollisuudet löytää haavoitettu eläin riippuu pitkälti siitä, onko lunta maassa. Lumikelillä eläimestä jää jäljet, joita voidaan seurata. Haavoittumisesta seuraa miltei aina myös verijälkiä. Vaikka niitä ei olisikaan, kannattaa aina seurata hetken aikaa eläimen jälkiä ja tehdä havaintoja mahdollisista, haavoittumista seuraavista merkeistä, joita ovat verijälkien lisäksi muun muassa epätyypillinen askeltaminen ja käyttäytyminen.
Jos metsästäjiä on useita, yksi seuraa haavoittunutta eläintä muiden asettuessa passiin oletetuille kulkureiteille. Jos käytettävissä on koira, se saa usein haavoittuneen eläimen kiinni. Jos koira palaa omat jälkensä takaisin, se on voinut saada eläimen kiinni tai jäljitys on voinut päättyä esimerkiksi louheen tai rakennuksen alle. Kettu, supikoria tai jänis voidaan onnistua karkottamaan tällaisesta paikasta ulos ilman koiraa tai luolakoiran avulla.
Hirvieläinlaukauksen jälkeen
Osumamerkit
Eläin merkkaa osuman nytkähdyksellä ja lähtee matalenevaan pakolaukkaan: osuma on ollut todennäköisesti hyvä.
Eläin kaatuu mutta lähtee etenemään ontuen: raajaosuma.
Eläin kaatuu paikalleen: selkärankaosuma. Jos osuma on vain raapaissut selkärangan okahaarakkeita, eläin voi hetken kuluttua toipua ja jatkaa matkaansa vaivattomasti. Tällainen eläin on vaikeasti jäljitettävä. Hyvästä selkärankaosumasta eläin jää ampumapaikalle.
Haavakon etsintä
Painetaan mieleen eläimen pakenemissuunta.
Merkitään eläimen paikka ampumahetkellä, mutta varotaan kuitenkin sotkemasta verijälkiä.
Huolehditaan, etteivät muut metsästäjät sotke haavoittuneen eläimen jälkiä.
Ilmoitetaan metsästyksenjohtajalle haavoittuneesta eläimestä. Metsäkaurista metsästettäessä ilmoitus tehdään metsästyksestä vastaavalle henkilölle.
Metsästyksenjohtaja ottaa tilanteen haltuun ja antaa tarvittavat jatkotoimintaohjeet. Metsäkauriita metsästettäessä metsästyksestä vastaavan henkilön kanssa sovitaan jäljestävän koiran paikalle hankkimisesta.
Metsästyksenjohtajan tehtävät
Tilanteen rauhoittaminen ja selvittäminen. Haavoitettu eläin ehtii asettua makuulle, jolloin sen löytäminen ja saaliiksi saamisen todennäköisyys paranee.
Yhteyden ottaminen jäljestävän koiran ohjaajaan: hänet on hälytettävä paikalle.
Passiketjun siirtäminen tai varmistaminen: passiketjun on oltava haavoittuneen eläimen etupuolella jälkikoiran aloittaessa jäljityksen.
Yhteyden ottaminen naapurialueen metsästysoikeuden haltijaan, jos haavoitettu eläin poistuu hänen alueelleen.
Jäljestävän koiran työskentelyjä ja eläimen löytymistä helpottavat seikat
Tarkasti merkitty ampumapaikka.
Tarkka kuvaus eläimestä ja sen käyttäytymisestä laukauksen jälkeen.
Eläimen on annettu asettua makuulle.
Ohjaajan lisäksi mukaan lähtee yksi tai korkeintaan kaksi metsästäjää.
Jäljestyksen aloittaminen noin 1–2 tuntia haavoittamisesta.
Jäljitystä ei tule lopettaa, ennen kuin voidaan varmuudella todeta, että eläin jatkaa matkaansa elinkuntoisena.
