Riistametsät
Monet riistalajit menestyvät monimuotoisessa metsämaisemassa, josta löytyy suojaa ja ruokaa tarjoavaa monipuolista varpu- ja aluskasvillisuutta, sekapuustoa, puuston koko- ja tiheysvaihtelua sekä sopivasti hallittua hoitamattomuutta.
Ihmisen toiminta näkyy suomalaisessa metsämaisemassa voimakkaasti. Metsätalous on vaikuttanut sekä suoraan että välillisesti riistan elinolosuhteisiin ja runsauteen.
Voittajia ja häviäjiä
Riistalle sopivien elinympäristöjen määrä ja laatu vaikuttavat ratkaisevasti riistakantojen runsauteen. Esimerkiksi metsäkanalintujen taantumisen keskeisenä syynä viimeisen 50 vuoden aikana pidetään metsien rakenteen muutosta. Myös laaja metsäojitus on heikentänyt lintujen lisääntymismenestystä ja vähentänyt riekolle sopivien elinympäristöjen määrää erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa.
Hirveä puolestaan voidaan pitää metsätalouden voittajana. Nykyiset metsänhoitomenetelmät pitävät yllä ja lisäävät hirven suosimaa elinympäristöä, nuorta metsää. Avohakkuualat ja taimikkovaiheen metsät tarjoavat runsaat ravintovarat hirvelle.
Maanomistaja päättää
Elinympäristöjen parantaminen ja lisääminen talousmetsissä on pitkäjänteistä työtä, jonka vaikutukset ulottuvat kymmenien vuosien päähän. Riistan kannalta erityisen tärkeää on toimia laajalla alueella – sopivia elinympäristöjä on oltava tarjolla riittävästi kullekin lajille sekä metsikön että maiseman osalta. Tässä työssä avainasemassa on metsänomistaja, joka päättää metsiensä hoidosta.
Riistametsänhoito
Metsäkanalintujen runsaudenvaihtelu vuodesta toiseen johtuu lukuisista eri syistä, kuten sään ja myyräkantojen vaihteluista, joihin emme voi vaikuttaa. Kantojen keskimääräinen runsaus puolestaan riippuu elinympäristöjen määrästä ja laadusta, joihin voidaan vaikuttaa.
Riistametsänhoito on talousmetsien hoitoa, jossa otetaan metsäkanalinnut ja muu riista huomioon. Riistametsänhoidon ohjeet monipuolistavat talousmetsien käsittelyä. Ne on kehitetty yhdessä metsäammattilaisten kanssa, eikä niiden noudattaminen estä puuntuotantoa tai aiheuta metsänomistajille lisäkustannuksia.
Riistametsä – käsittele varoen arvokkaat vaihettumisvyöhykkeet
Riistametsä – metsonsoidin on riistametsän erityiskohde
Riistametsä – miten kertoisit maanomistajalle riistametsänhoidosta
Riistametsä – raivaus – vältä liiallista siistimistä
Riistametsä – suosi sekapuustoisuutta
Linnuille ravintoa ja suojaa
Hyvinvoiva riistametsä tarjoaa metsäkanalinnuille runsaasti ravintoa ja suojaa. Metsäkanalinnut menestyvät sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat. Ihanne on vähintään kolmen puulajin metsä, jossa on runsaasti aluskasvillisuutta, riistatiheikköjä ja säästöpuuryhmiä.
Mustikka on metsäkanalintujen tärkein ravintokasvi. Erityisen tärkeitä yhtenäiset mustikkavarvikot ovat kanalintupoikueille, jotka tarvitsevat varvikon suojaa ja mustikan lehdillä elävää hyönteisravintoa.
Metsäkanalinnut viihtyvät hyvin metsän ja suon kerroksellisilla vaihettumisvyöhykkeillä. Niiden hoidossa tavoitteena on peitteisyyden säilyminen. Metsätaloudellisesti tuottamattomat ojitusalueet voivat sopia kunnostettaviksi riistasoiksi.
Riistametsänhoito edistää luonnon monimuotoisuutta, maisemaa ja metsien virkistyskäyttöä. Tuottavassa ja hyvinvoivassa metsässä viihtyvät sekä riista että ihmiset. Lisäksi se on varautumista ilmastonmuutokseen, metsätuhoihin ja puunhinnan muutoksiin.
Riistametsänhoidon menetelmät ovat vapaaehtoisia ja helppoja. Riistan voi huomioida kaikissa metsänhoitotöissä läpi metsikön kiertoajan. Suomen riistakeskuksen tavoitteena on saada riistametsänhoito osaksi metsätalouden arkea.
Säästä tiheikköjä ja alikasvosta kaikenikäisiin metsiin.
Suosi sekapuustoisuutta.
Raivaa vain ainespuun tyveltä – vältä liiallista siistimistä.
Säästä varvustoa ja pensaskerrosta.
Säilytä korvet sekä suon ja kankaan väliset vaihettumisvyöhykkeet metsäpeitteisinä.
Käytä jatkuvan kasvatuksen menetelmiä sopivilla kohteilla.
Kunnosta vähäpuustoisia ojitusalueita riistasoiksi.
Käytä yläharvennusta ja pidempiä kiertoaikoja ainakin rakenteellisesti monimuotoisemmissa metsissä.
Jätä säästöpuut ryhmiin.
Riistametsänhoidon maasto-ohjeet 2019 (pdf)