Susien ulostekeräys
Petoyhdyshenkilöiden kirjaamien havaintojen, kuolleisuustietojen ja maastotarkastusten ohella DNA-aineistoilla on tärkeä osa susikantojen arvioinnissa. Seuranta perustuu saatujen näytteiden yksilökohtaiseen DNA-määritykseen.
Näytteitä otetaan metsästetyistä susista (Luke), muutoin kuolleista susista (Ruokavirasto) ja reviirikohtaisista ulostekeräyksistä (riistakeskus, Luke). Vapaaehtoisten keräämiin näytteisiin perustuva DNA-keräystä on tehty vuodesta 2015 lähtien muutamilla reviireillä vuosittain. Syksyllä 2020 keräys laajennettiin kaikille pari- ja laumareviireille.
Työ pyritään organisoimaan kentällä paikallisten vapaaehtoisten kautta. Jokaiselle reviirialueelle nimetään ainakin yksi keräysvastaava, jotka koulutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Näytteeksi kerätään vapaaehtoiskeräyksissä pelkästään suden ulosteita. Ulostenäytteitä tulisi kerätä tunnetulta parireviiriltä noin kymmenen kappaletta ja laumareviiriltä noin 20 kappaletta. Ulosteiden keräysaika on marraskuusta helmikuun loppuun.
Jos aineistoa kertyy riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkempi kuva susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismääristä.