Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Minkki

Neovison vison, haitallinen vieraslaji

Tuntomerkit

Ruumiin pituus 30–70 cm. Häntä 15–21 cm. Paino 360–1 750 g. Väritys tyypillisimmin mustanruskea, joskus lähes musta. Alahuuli valkoinen. Rinnassa ja vatsassa voi olla valkeita laikkuja. Minkin väritys vaihtelee paljon, minkä vuoksi se on mahdollista sekoittaa erityisesti vesikkoon tai hilleriin.

Minkki

Esiintyminen

Kotoisin Pohjois-Amerikasta. Kanta saanut alkunsa turkistarhauksista (osa tullut itärajan takaa) ja levinnyt sittemmin lähes koko maahan. Runsain kanta saaristossa ja vesistöjen varsilla.

Elintavat ja käyttäytyminen

Minkki on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva vieraslaji. Kanta on saanut alkunsa turkistarhoilta karanneista yksilöistä, joista osa on tullut itärajan takaa. Laji on levinnyt lähes koko maahan. Se viihtyy erityisesti purojen ja vesistöjen varsilla sekä saaristossa.

Ravinto

Tehokas saalistaja. Käyttää ravinnoksi nisäkkäitä jäniksen kokoluokkaan asti. Saalistaa erityisesti lintuja sekä niiden munia, kaloja, sammakoita ja myyriä. Minkki on piisamin merkittävin saalistaja. Se voi aiheuttaa paikallisesti merkittäviä pesintäaikaisia tappioita muun muassa lintuvesillä.

Lisääntyminen

Kiima-aika maaliskuussa. Kantoaika yleensä 42–51 vuorokautta. Synnyttää huhti-toukokuussa 2–6 poikasta rantapenkereessä sijaitsevaan pesään.

Jäljet 

Minkin (Neovison vison) jälkipainallus on tyypillinen näätäeläimen jälki. Siihen piirtyy viisi varvasanturaa, joista sisin on pienin. Sisin varvas jättää heikon painalluksen; joskus se ei piirry lainkaan. Etukäpälän jäljessä näkyy keskianturan lisäksi ranneantura, ja jäljen pituus on 4–5 cm. Takakäpälän jälkeen ei piirry pientä anturaa keskianturan taakse ja jälki on siten selvästi etukäpälän jälkeä pienempi. 

Hillerin jälki on käytännöllisesti katsoen samanlainen. Ainoat erot minkkiin nähden ovat hieman pidemmät etukäpälien kynnet ja karvaisempi jalkapohja. Nämä tuntomerkit ovat kuitenkin vain harvoin käyttökelpoisia. Pienen naarasminkin jäljet ovat lähes saman kokoiset kuin suuren uroskärpän. Pehmeässä hangessa minkin parijälkikuopan leveys on yli 7 cm kun kärpän jälkikuopan leveys jää sitä pienemmäksi. 

Minkki liikkuu loikkaamalla. Yleisin jälkijono on parijälki, jossa takajalat osuvat etujalkojen jälkiin. Kantavalla hangella toinen jälki osuu vinosti toisen eteen, ja parihypyn askelpituus on 40–70 cm. Upottavassa lumessa parijäljet ovat usein rinnakkain, ja hankeen jää laahausjälkiä. Hillerin sanotaan laahaavan enemmän. Upottavassa lumessa hillerin askelpituus jää lyhyemmäksi kuin minkin, ja se kyntää hankeen syvempää uraa. Kantavalla hangella askel venyy. Vauhdikkaassa menossa takajalkojen jäljet osuvat etujalkojen etupuolelle: syntyy nelijälkeä. Nelijäljistä on eri muunnelmia riippuen siitä, missä järjestyksessä etujalat liikkuvat. Jos etu- ja takajalat liikkuvat samassa järjestyksessä, syntyy loivasti z-muotoisia jälkiryhmiä. Kun etu- ja takajalat kulkevat eri tahtia, syntyy neliömäisiä jälkiryhmiä. Kantavalla hangella hypyn pituus on 60–90 cm. 

Jätökset 

Minkin ulosteet muistuttavat saukon ulosteita, mutta ovat pienempiä, alle 10 mm paksuja. Kun minkki on syönyt kalaa, ulosteessa on luita ja suomuja. Minkin uloste on pahanhajuista, ja ero saukon ulosteen makeahkoon hajuun on selvä. 

Pyynti 

Pyydetään turkiseläimenä ja haitallisena vieraslajina elävänä pyytävillä loukuilla ja heti tappavilla raudoilla, koirien avulla sekä muun metsästyksen yhteydessä. Saariston kivikoissa koiran piiloon merkkaaman minkin karkottamiseen käytetään yleisesti myös lehtipuhallinta. Vuosittain saadaan saaliiksi kymmeniätuhansia minkkejä. 

Minkki luokitellaan haitalliseksi vieraslajiksi, joka tulee pyrkiä hävittämään Suomen luonnosta.