Villikani

Oryctolagus cuniculus

Metsäjänistä selvästi pienempi. Lyhyemmät korvat. Paino noin 1–2 kg.

Villikani on ihmisen mukana Suomen luontoon levinnyt vieraslaji. Sitä esiintyy erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Elää tyypillisesti yhdyskunnissa rakennellen mutkittelevia koloverkostoja. Nopea lisääntymään tehden vuodessa 3–4 pesuetta. Leudot vähälumiset talvet helpottavat villikanin leviämistä eteläisessä Suomessa.

Käyttää ravinnokseen monipuolisesti muun muassa ruohovartisia kasveja, oraita, vihanneksia, puun kuorta ja havupuiden silmuja.

Yleensä 3–4 poikuetta vuodessa, joissa kerrallaan tyypillisesti 2–10 poikasta.

Jäljet

Kanin käpälät ovat paljon pienemmät kuin jänisten. Hyvässä jälkilumessa soikeat jälkipainallukset piirtyvät teräväkärkisinä. Takakäpälän jälki on alle 5 cm ja etukäpälän alle 4 cm pitkä. Kani ei juuri ole sopeutunut lumioloihin, joten se ei näytä levittävän varpaitaan kantopinnan lisäämiseksi hangessa. Kanin jälki voi olla vaikea erottaa jänisten keväisten ”hankipoikasten” jäljestä.

Jälkikuvio on jänismäinen, joskin selvästi pienempi. Paljon useammin kuin jäniksillä, kanin hyppyjäljessä etukäpälien jäljet ovat rinnan. Kiireettömässä ravinnonhakuhyppelyssä kanin askelpituus voi olla vain runsaat 20 cm. Kani on seurallinen, ja missä kaneja esiintyy, jälkiä voi olla runsaastikin.

Metsästys

Metsästysaika

Metsästetään pääasiassa villikanien aiheuttamien vahinkojen ja kannan leviämisen estämiseksi.

Metsästys- ja pyyntiajat Villikanivahinkojen ehkäiseminen

Villikani

Tuntomerkit

Esiintyminen

Elintavat ja käyttäytyminen

Ravinto

Lisääntyminen

Katso myös