Hirven metsästys
Hirvenmetsästys kerää vuosittain laajan joukon metsästäjiä harrastuksen pariin, ja hirvi on taloudellisesti Suomen merkittävin riistaeläin. Hirvikannan rakenne on ollut paikoitellen hyvinkin vääristynyt, joten sitä on tasapainotettu hirven kannanhoitojärjestelmän puitteissa vuodesta 2015.
Vääristymää on aiheuttanut tarkkojen tavoitteiden puute, minkä takia on kaadettu liikaa aikuisia uroksia ja turhan vähän vasoja. Jos kannassa on liian vähän täysikasvuisia uroksia, naaraiden hedelmöittyminen saattaa viivästyä ja vasat syntyvät normaalia myöhemmin. Tämä on osasyy siihen, että syksyllä löytyy hyvinkin pieniä vasoja.
Alueellisten riistaneuvostojen asettamien selkeiden tavoitteiden ja vuosittaisen hirvitalousaluekohtaisen verotussuunnittelun avulla tiedetään, paljonko pitäisi kaatua uroksia, naaraita ja vasoja, jotta kannan koko ja rakenne olisi sopiva.
Hirvikannan rakennetta ei ole mahdollista muuttaa kovinkaan nopeasti, koska hirvet ovat täysikasvuisia vasta usean vuoden iässä, ja saattavat elää jopa kaksikymmentävuotiaiksi. Kannanhoito on siis pitkäaikaista työtä. Tähän käytettävissä oleva työkalu on valikoiva verotus. On hyvin oleellista kuinka monta, ja millaisia hirviä metsästyskauden aikana kaadetaan.
Tavoitteet hirvitiheydelle asetetaan hirvitalousaluekohtaisesti. Etelä-Suomessa tavoitetiheydet ovat monin paikoin välillä 2,5–3,5 hirveä/1000 ha. Lapissa tavoitetiheydet ovat selvästi matalampia. Viimeisen viiden vuoden aikana vuotuinen hirvisaalis on ollut keskimäärin 50 000 yksilöä.
Hirvikannan verotussuunnittelulla tarkoitetaan sitä vuosittaista toimintakokonaisuutta, jolla on vaikutusta pyyntilupien hakemiseen, annettuihin lausuntoihin, pyyntilupien myöntämiseen sekä myönnettyjen pyyntilupien käyttöön.
Hirvikannan verotussuunnittelun tavoitteena on ohjata hirven metsästystä niin, että hirvikanta säilyy
- elinvoimaisena
- rakenteeltaan tasapainoisena
- tuottavana
- perinnöllisesti monimuotoisena
Hirvikannan verotussuunnittelun tavoitteena on myös ohjata hirven metsästystä niin, että hirven maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle aiheuttamat vahingot pysyvät yhteiskunnan hyväksymällä tasolla.
Verotussuunnittelun tärkein suunnittelutaso on hirvitalousalue (png). Tavoitteena on muodostaa sellainen koko maan kattava aluejako, jossa kukin hirvitalousalue kattaa mahdollisimman hyvin kesä- ja talvilaitumet.
Suunnittelussa mukana monia toimijoita
Hirvikannan verotussuunnitteluun osallistuvat:
- maa- ja metsätalousministeriö vahvistamalla hirvikannan valtakunnallisen hoitosuunnitelman
- valtakunnallinen riistaneuvosto kuulemalla valtakunnallisia sidosryhmiä ja esittämällä vuosittaisia valtakunnallisia hoidon tavoitteita
- alueellinen riistaneuvosto kuulemalla alueellisia sidosryhmiä ja asettamalla alueelliset hoidon tavoitteet
- valtakunnallinen verotussuunnitteluvastaava seuraamalla ja ohjaamalla valtakunnallisten kannanhoitotavoitteiden toteuttamista
- alueellinen verotussuunnitteluvastaava seuraamalla ja ohjaamalla alueellisten kannanhoitotavoitteiden toteuttamista
- alueen riistanhoitoyhdistykset kuulemalla paikallisia sidosryhmiä ja esittämällä paikallisia hoidon tavoitteita alueellisten
- kannanhoidontavoitteiden toteuttamiseksi
- pyyntiluvan saaja kuulemalla metsästysoikeuden omistajia ja asettamalla omia hoidon tavoitteita ja hakemalla vuosittain pyyntiluvat sekä päättämällä myönnettyjen pyyntilupien käytöstä.
Hirvikannan verotussuunnittelu perustuu mahdollisimman ajantasaiseen ja luotettavaan tietoon hirvikannasta ja sen aiheuttamista vahingoista. Tätä varten Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa metsästäjien Oma riistaan kirjaamien havaintojen ja tietojen perusteella hirvikannan kokoa ja sen ikärakennetta, liikkuvuutta, lisääntymistehoa, perinnöllistä rakennetta ja terveydentilaa sekä hirvenmetsästystä. Luke julkaisee näitä metsästäjien tuottamia tietoja luonnonvaratieto.luke.fi-sivustolla. Sivustolta löytyy myös verotuslaskuri (luke.fi), jolla voi laskea kanta-arvion lähtötietojen perusteella alueellisesti sopivan hirvisaaliin määrän ja rakenteen hirvitiheyden ja ikä- ja sukupuolisuhteen tavoitteita säätelemällä.
Oma riistaan kirjattujen ja analysoitujen tietojen perusteella Luke tuottaa vuosittaista verotuksen suunnittelua varten arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta ja antaa suositukset verotuksen määrällisestä ja rakenteellisesta kohdentamisesta, jotta asetettuihin tavoitteisiin päästään. Hirvikannan verotussuunnittelussa otetaan huomioon Luken antamat arviot hirvikannan koosta ja rakenteesta ja arvioidaan hirvitalousalueella tavoiteltavat vasojen sekä aikuisten urosten ja naaraiden osuudet saaliissa.
Alueellinen riistaneuvosto kutsuu laajasti hirvikannan hoitoon liittyvät alueelliset sidosryhmät vuosittain neuvotteluun, jossa keskustellaan asetettujen alueellisten hoitotavoitteiden toteutumisesta ja mahdollisista tarkennuksista niihin.
Hirvitalousaluekohtaisten hirvikannan hoitotavoitteiden asettamisessa ja verotussuunnittelussa otetaan huomioon muun muassa hirvien aiheuttamien vahinkojen määrä ja laatu sekä esimerkiksi suurpetojen vaikutukset hirvikantaan. Samalla sovitaan niistä tarvittavista toimenpiteistä, jotka otetaan huomioon vuosittaisessa verotussuunnitelmien laadinnassa.
Suomen riistakeskus ja riistanhoitoyhdistykset ohjaavat luvansaajia ensisijaisesti neuvonnallisin keinoin ja tarjoavat koulutusta ja neuvontaa metsästyksen vaikutuksista hirvikantaan. Riistanhoitoyhdistykset järjestävät pyyntiluvanhakijoille koulutustilaisuuksia paikallista verotuksen suunnittelua varten ja esittelevät hirvitalousalueen ja hirviverotussuunnitelmat.
Metsästyskauden kestäessä riistanhoitoyhdistykset järjestävät hirvenmetsästykseen osallistuville seuroille ja seurueille neuvontatilaisuuksia, joissa tarkastellaan metsästyksen kohdentamista loppukaudesta, jotta asetettuihin hirvikannan hoitotavoitteisiin päästään.
Alueellisten riistaneuvostojen asettamat hirvitalousaluekohtaiset hirvitavoitteet 2024-2026
Tavoitteet aikuisten hirvien sukupuolijakaumalle (naarasta/uros) (png)
Hirvisonnien sarvet kasvavat, kunnes ne ovat täysikasvuisia noin 6½-vuotiaina. Sarvien kasvu riippuu muun muassa geneettisistä ominaisuuksista ja ravinnosta. Sarvien kokoa voidaan käyttää apuna valikoivassa verotuksessa edellyttäen, että lapio- ja hankosarvet erotetaan toisistaan. Suomessa esiintyy lapiosarvisia ja hankosarvisia uroksia sekä niiden välimuotoja. Mahdolliset hirvenmetsästyksen piikkirajoitukset on suunniteltava urosten sarvityypin mukaan, koska samanikäisellä lapiosarvella on enemmän piikkejä kuin vastaavalla hankosarvisella.
Koska hirvien yksilölliset erot piikkien lukumäärässä vaihtelevat, kaatopäätöstä tehdessä olisi piikkien määrän lisäksi syytä kiinnittää huomiota sarvien kokoon ja leveyteen.
Säästettävät sonnit:
Nuoret kehittyvät 2½-5½-vuotiaat sonnit ovat niitä, joita mahdollisuuksien mukaan säästetään. Tämän ikäryhmän piikkiluku vaihtelee hankosarvisten 4–7 piikistä lapiosarvisten 6-12 piikkiin. Sarvien leveys ja paksuus eivät ole kehittyneet täyteen mittaan. Sarvien leveys jää yleensä alle 100 cm ja tyvirungon ympärys alle 17 cm.
Sarvettomien sonnien ampumista vältetään, koska niiden kohdalla valikointi on haastavampaa.
Sarvettomien sonnien ampumista vältetään, koska niiden kohdalla valikointi on haastavaa.
Kaadettavat hirvisonnit
Metsästys pyritään kohdentamaan nuoriin 1½-vuotiaisiin ja täysikasvuisiin +6½-vuotiaisiin. Puolitoistavuotiailla piikkejä on yleensä 2–4. Noin puolella ikäluokasta piikkejä on 2 kpl ja puolella tätä enemmän.
Täysikasvuisten hankosarvisten piikkiluku on normaalisti 7–10 ja lapiosarvisten yli 13 piikkiä. Välimallin täysikasvuisilla sonneilla piikkejä on yleensä 10–13 kpl. Sarvien leveys on normaalisti yli 100 cm ja tyvirungon ympärys yli 17 cm.
