Petoyhdyshenkilöiden kirjaamien havaintojen, kuolleisuustietojen ja maastotarkastusten ohella DNA-aineistoilla on tärkeä osa susikantojen arvioinnissa. Seuranta perustuu saatujen näytteiden yksilökohtaiseen DNA määritykseen.
Näytteitä otetaan metsästetyistä susista (Luke), muutoin kuolleista susista (Ruokavirasto), pannoitetuista susista (Luke) ja reviirikohtaisista ulostekeräyksistä (riistakeskus, Luke). Vapaaehtoisten keräämiin näytteisiin perustuva DNA-keräystä on tehty vuodesta 2015 lähtien muutamilla reviireillä vuosittain. Syksyllä 2020 keräys laajennettiin kaikille pari- ja laumareviireille.
Työ pyritään organisoimaan kentällä paikallisten petoyhdyshenkilöiden kautta. Jokaiselle reviirialueelle nimetään ainakin yksi (1-3) keräysvastaava, jotka koulutetaan yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa.
Näytteeksi kerätään vapaaehtoiskeräyksissä pelkästään suden ulosteita. Ulostenäytteitä tulisi kerätä tunnetulta reviiriltä vähintään kolme kertaa oletetun yksilölukumäärän verran. Ulosteiden keräysaika on marraskuusta helmikuun loppuun.
Mikäli aineistoa kertyy riittävästi, DNA-tiedolla saadaan tarkempi kuva susireviireistä, laumojen määrästä ja niissä olevien yksilöiden vähimmäismääristä.
Lisätietoja
Olli Kursula, riistapäällikkö Suomen riistakeskus, 029 431 2242, olli.kursula@riista.fi
Samuli Heikkinen, tutkija, Luonnonvarakeskus, 029 532 7873, samuli.heikkinen@luke.fi