(Perisoreus infaustus)
Tuntomerkit: Rastaan kokoinen. Yleisväriltään ruskeanharmaa. Kauniin ruosteenpunaista pyrstön tyvessä ja reunoilla. Myös siivissä näkyvät lennossa ruosteenpunaiset täplät. Pää on tumma ja höyhenys tuuhea.
Esiintyminen: Kuukkelipari tulee usein kärkkymään nuotion lähelle ruuantähteitä. Muutoin vaikea nähdä, koska viihtyy vanhoissa kuusikoissa ja erämaissa. Ääntely useita naukuvia, närhimäisiä rääkäisyjä sekä kitinää ja viserrystä. Tavataan Lapissa sekä harvalukuisena etelämpänä Hämeeseen asti. Vanhojen metsien laji kuten metsokin ja kanta taantunut metsien vähetessä.
Ravinto: Syö kasvis- ja eläinravintoa sekä käy haaskoilla.
Muuta: Rauhoitettu.
(Nucifraga caryocatactes)
Tuntomerkit: Suomessa esiintyy kaksi rotua, jotka miltei samannäköiset. Pähkinähakin voi sotkea ehkä närheen tai naakkaan, koska se on näiden kokoinen. Pähkinähakin höyhenpuku on tummanruskea ja siinä on valkoisia pisaratäpliä. Lentotyyli muistuttaa närhen lentoa, mutta alaperä on valkoinen ja tumman pyrstön kärjessä on vaalea poikkivyö (närhen pyrstö kokonaan musta).
Esiintyminen: Esiintyy Ahvenanmaalla ja maan eteläosissa.
Ravinto: Ravintona pähkinät, tammenterhot, havupuiden siemenet sekä hyönteiset.
Muuta: Rauhoitettu.
(Garrulus glandarius)
Tuntomerkit: Naakan kokoinen värikäs lintu. Höyhenpuvussa ruskeaa ja punaruskeaa sekä selässä harmaata. Alaspäin kaartuva viiksijuova musta, päälaessa tummia viiruja, siivessä sinivalkea kuvio. Lennossa näkyvät siipien valkeat laikut ja kirkkaanvalkea yläperä sekä musta pyrstö. Lento holtitonta ja lepattavaa. Ääni ruma rääkäisy, myös rupattelevia ääniä.
Esiintyminen: Esiintyy metsä- ja saloseuduilla sekä asutuksen lähellä napapiirille asti. Pesä hyvässä piilossa puussa.
Ravinto: Kaikkiruokainen, ryöstää jonkin verran muiden lintujen pesiä.
Muuta: Rauhoitettu.
(Pica pica)
Tuntomerkit: Helposti tunnettava mustavalkoisesta höyhenpuvusta ja pitkästä metallinkiiltävästä pyrstöstä. Lentää suoraviivaisesti ja räpyttää tiheästi lyhyitä siipiään. Ääni käheä naurunräkätys.
Esiintyminen: Pesä on suuri puussa sijaitseva katettu risukasa. Harakka on yleinen koko maassa kulttuuriympäristössä lähellä asutusta. Paikkalintu.
Ravinto: Ravintona eläin- ja kasviravinto, haaskat ja toisinaan linnunmunat ja poikaset.
Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 10.4.-31.7. ja muualla maassa 1.4.-31.7.
(Corvus corax)
Tuntomerkit: Suuri koko ja kiiltävänmusta höyhenys tekevät korpin helposti tunnettavaksi. Lento on voimakasta ja suoraviivaista. Kaartelee usein, siivet ovat vaakasuorassa ja siivenkärjet harittavat. Pyrstö on voimakkaasti kiilamainen. Esittää keväisin taiturimaisia lentonäytöksiä. Lähtiessään lentoon siivistä kuuluu suhina tai läiskähdyksiä. Yleensä arka ja varovainen; korppia pidetään linnuista älykkäimpänä. Ääni metallinsointinen klong tai karhea ronkunta.
Esiintyminen: Pesimäpiiri on laaja ja parien väliä on useita kilometrejä. Pesä on puussa, kalliojyrkänteellä, pahdan kalliohyllyllä, kolmiomittaustornissa tai merimerkissä. Alunperin erämainen laji, mutta sopeutunut nykyään käyttämään ihmisen muokkaamaa ympäristöä hyväkseen ja etsii ravintonsa mm. kaatopaikoilta. Ryöstää linnunpesiä ja pyydystää lintujen ja nisäkkäiden poikasia. Levittäytynyt koko maahan saaristosta tunturialueelle. Esiintyy pesimäajan ulkopuolella parvissa kuten muutkin varislinnut. Yleistynyt voimakkaasti.
Muuta: Rauhoitettu poronhoitoalueella 10.4.-31.7. Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen poronhoitoalueella. Muualla maassa rauhoitettu.
(Corvus monedula)
Tuntomerkit: Varista huomattavasti pienempi yleisväriltään himmeänmusta lintu. Niska harmaa, musta nokka lyhyehkö, silmät ovat harmaanvalkeat. Kaulan sivuilla vaalea alue. Lennossa erona varikseen suipot siivet, jotka ovat vain vähän harittavat. Lennossa siivenlyönnit nopeammat kuin variksella ja lento keveämpää. Ääni kimeä kja kja -huuto.
Esiintyminen: Naakka on yleinen kulttuurimaisemassa maan eteläpuoliskossa. Pesii kolonioissa, joissa voi olla yli 30 paria. Pesät ovat rakennuksissa, koloissa tai pöntöissä.
Pesimäaikainen rauhoitusaika: koko maassa 10.3.—31.7.
(Corvus frugilegus)
Tuntomerkit: Variksen kokoinen. Aikuisella linnulla nokan tyvellä harmaa höyhenetön alue, joka erottuu melko kauas linnun ruokaillessa pellolla. Muuten lintu on kiiltävän musta. Mustavariksen pyrstö on kiilamainen, mutta pyöreähkökärkinen (korpin kiilamainen pyrstö teräväkärkisempi). Lento on keveämpää kuin variksella ja korpilla. Nuorilla mustavariksilla nokantyvi on höyhenpeitteinen, joten koko lintu on musta.
Esiintyminen: Mustavaris pesii yhdyskuntina laajojen peltoaukeiden läheisyydessä. Satakunnassa ja Pohjanmaalla sijaitsevat suurimmat yhdyskunnat. Levinneisyys on kuitenkin hyvin paikallista. Pesä on huonommin rakennettu kuin variksen. Pesä on korkealla männyssä tai lehtipuussa ja pesiä voi olla useampiakin samassa puussa.
Muuta: Rauhoitettu.
(Corvus corone)
Tuntomerkit: Varis on muuten harmaa, mutta pää, kurkku, rinnan yläosa, siivet ja pyrstö ovat mustat. Varis on naakkaa huomattavasti isompi ja naakalla siivet ovat lennossa suipommat. Variksen siiven kärjet harittavat lennossa, naakalla kärjet harittavat hyvin vähän. Variksesta esiintyy Suomessa harvinaisena rotu nokivaris, joka on täysin musta. Variksen pyrstön kärki on suora, kun se korpilla on kiilamainen. Ääni ruma raakunta.
Esiintyminen: Varista tavataan yleisenä koko maassa, joskin Lapissa vähälukuisempana. Variksen pesä on korkealla puussa, usein lähellä latvaa. Varis ryöstää usein lintujen pesiä.
Muuta: Rauhoitettu Oulun, Kainuun ja Lapin aluetoimistojen alueella 1.5.–31.7., Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan aluetoimistojen alueella 1.4.–31.7. ja muualla maassa 10.3.–31.7. Suomen riistakeskuksen aluetoimisto voi erityisistä syistä myöntää pyyntiluvan rauhoituksesta poiketen (MA 25 a §).
(Sturnus vulgaris)
Tuntomerkit: Rastaan kokoinen, terävänokkainen ja lyhytpyrstöinen lintu. Kevätpuvussa musta metallinhohtoinen höyhenys, jossa valkoisia pilkkuja. Nokka on keväällä keltainen, mutta talvipuvussa tumma. Talvipuku ei metallinkiiltoinen ja kauttaaltaan valkeiden pilkkujen täplittämä. Nuoret harmaanruskeita, vaaleakurkkuisia. Lennossa lyhyempi pyrstö erona mustarastaaseen.
Muuta: Rauhoitettu.
(Turdus merula)
Tuntomerkit: Koiras hiilenmusta, nokka keltainen. Naaras ruskeampi ja heikosti täplikäs, kurkku pitkittäisjuovainen ja usein vaaleampi. Nuori lintu vaaleampi ruosteensävyinen, rinnasta heikosti täplikäs. Erona kottaraiseen pitempi pyrstö sekä lyhyempi ja tylpempi nokka. Lentää nopeasti ja hiukan nykivästi. Varoitusääni metallinen matala tsuk-tsuk-tsuk.
Muuta: Rauhoitettu.
(Turdus pilaris)
Tuntomerkit: Kastanjanruskea selkä, harmaa yläperä, johon musta pitkä pyrstö rajoittuu sekä harmaa pää ovat eroina muihin rastaisiin. Ruosteenkeltaisessa rinnassa on mustia pitkittäistäpliä, vatsa vaalea. Päässä on valkea silmäkulmajuova. Lentäessä kainalot paistavat valkeina (rauhoitetulla kulorastaalla myös valkeat kainalot, mutta kulorastas on päältä tasaisemman ruskea). Ääni tyypillinen räksytys tsäk tsäk.
Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.- 31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen.