Teeri
Lagopus lagopus
Tuntomerkit
Kukko on sinertävänmusta, kana ruskeankirjava. Molemmilla lennossa havaittava tunnusomainen valkoinen siipijuova, joka metsolta puuttuu. Teerikukon pyrstö on tunnusomaisen lyyramainen, kanalla pyrstö lovipäinen.
Metsonaarasta, eli koppeloa, ja teerinaarasta voi olla yllättävän vaikea erottaa toisistaan. Läheltä tarkasteltuna lajien erot ovat kuitenkin selvät. Koppelo on luonnollisesti teerinaarasta selvästi kookkaampi ja rotevampi. Kokoeron arviointi voi kuitenkin joissakin tilanteissa olla vaikeaa. Etenkin koppelon kaula on paksumpi ja pää jykevämpi kuin teerellä, ja usein koppelolla erottuu lisäksi komea ”leukaparta”. Värituntomerkeistä tärkeimmät ovat rinnassa, pyrstössä ja siipien yläpinnoilla.
Koppelon pyrstö on teeren pyrstöä pitempi ja muodoltaan pyöreäkärkisempi. Lentoon lähtiessä viuhkaksi levitetty pyrstö ja etenkin sen reunat erottuvat koppelolla ruosteenruskeana ja poikkeavat selvästi muun selkäpuolen värityksestä. Lisäksi se on leveiden, mustien poikkiraitojen kirjoma. Teerellä pyrstö on tummemman harmaanruskea, mutta silläkin usein näkyy punertavaa sävyä. Kuitenkaan pyrstö ei juuri poikkea muun yläpuolen väreistä. Mustat poikkijuovat ovat ohuita ja heikosti erottuvia. Pyrstön kärki on melko tasainen ja supussa, jopa hieman lovikärkinen. Teeren hyvä tuntomerkki on siipien yläpinnan valkoiset pitkittäisjuovat, jotka vilkkuvat lennossa. Nämä puuttuvat koppelolta. Teerellä myös siiven alapinta on vaaleampi kuin koppelolla.
Puussa tai maassa istuvan koppelon tärkein ja näkyvin tuntomerkki on lähes kuviottomat ja voimakkaan ruosteenoranssit kurkku ja rinta. Yleisvaikutelmaltaan koppelo on teertä vaaleampi ja kirjavampi. Etenkin vatsan ja kupeiden pohjaväri on lähes valkea, ja ne ovat voimakkaiden mustien ja ruosteensävyisten suomukuvioiden kirjomat. Väriero rintaan on siis selvä. Teerellä koko ala-puolen pohjaväri on tasaisen ruskea tummien kuvioiden ollessa pienempiä ja heikommin erottuvia.
Myös koppelon yläpuoli on teertä kirjavampi. Koppelolla on hartioilla selvät, valkeiden täplien muodostamat ”henkselit”, jotka teerellä ovat heikommat tai puuttuvat kokonaan. Yleisesti ottaen teerinaaras on siis koppeloa huomattavasti yksivärisempi.
Teeri
Jäljet
Teeren jälki on selvästi pienempi kuin metson ja koppelon. Jälkipainalluksen pituus on 8-9 cm. Teerikukon jälki on suurempi kuin teerikanan, mutta sukupuolen tunnistaminen jäljen koosta on usein epävarmaa ja vaikeaa harjaantuneellekin metsästäjälle. Teeren ja metson jälkien erottamisessa toisistaan auttaa jälkien koon lisäksi myös elinympäristön havainnoiminen, mistä jäljet ovat löytyneet. Teeren jälkiä tapaa tavallisesti aukean laidoissa.
Teeret yöpyvät kiepeissä aina kun lumiolot sallivat. Ne yöpyvät usein aukealla ja sukeltavat suoraan lennosta lumeen kaivaen metrin tai parin pituisen tunnelin laskeutumispaikasta, eli kiepin.
Teeret menevät usein kieppiin parvissa. Kiepin pohjalta löytyy ulostekasa, jossa päällimmäisenä on juokseva vihreä umpisuoliuloste.
Jätökset
Teeren uloste on hyvin samanlainen kuin metsolla, mutta kooltaan se on pienempi.
Hoitosuunnitelma
Suomen metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmassa (mmm.fi) tavoitteena on parantaa ja lisätä metsäkanalinnuille sopivia elinympäristöjä. Keskeiseksi kannanhoitokeinoksi nousee talousmetsien luonnonhoito.
Hoitosuunnitelmassa esitetään käytännön toimia, joiden avulla lintukannat voidaan pitää elinvoimaisina ja kestävästi metsästettävinä. Tässä työssä yksityinen metsänomistaja on avainasemassa.
Tavoitteina on erityisesti turvata riittävästi elinympäristöjä havumetsävyöhykkeen riekkokannalle, lisätä kasvatusmetsien soveltuvuutta metsäkanalinnuille, turvata riittävä mustikanvarvusto ja lisätä avainympäristöjen määrää.