Metsästysaikojen määrittäminen
Metsäkanalintujen yleiset rauhoitusajat on määritetty metsästysasetuksessa (finlex.fi). Rauhoitusajan ulkopuolinen aika on lähtökohtaisesti kunkin lajin metsästysaika. Metsäkanalintujen metsästysaikoja tarkastellaan vuosittain ja tarpeen mukaan säädellään lintukantojen kehityksen mukaan. Säätelyn tarkoituksena on varmistaa metsästyksen kestävyys.
Heinä-elokuun taitteessa suoritettujen riistakolmiolaskentojen tulokset analysoidaan kolmannen laskentaviikonlopun jälkeen elokuun alkupäivinä. Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus käyvät läpi metsäkanalintutilanteessa tapahtuneet muutokset ja niiden vaikutukset kannan pitkäaikaiseen kehitykseen lajikohtaisesti ja alueellisesti. Tarkastelun jälkeen Suomen riistakeskus valmistelee esityksen metsäkanalintujen metsästysajoiksi maa- ja metsätalousministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö laatii esityksen pohjalta asetuksen metsäkanalintujen metsästyksen kieltämisestä. Käytännössä asetuksella lyhennetään lajikohtaisesti ja alueellisesti metsästysasetuksen mukaista metsästysaikaa, mikäli täydelle metsästysajalle ei ole edellytyksiä. Ennen kuin maa- ja metsätalousministeri allekirjoittaa asetuksen, maa- ja metsätalousministeriö pyytää keskeisiltä sidosryhmiltä ja riistanhoitoyhdistyksiltä lausuntoa asetusluonnoksesta. Asetusluonnosta voidaan vielä muuttaa tai korjata lausuntojen perusteella, mikäli aihetta ilmenee, esimerkiksi jos lausuntoaikana on tullut merkittävää uutta tietoa metsäkanalintukantojen tilasta. Asetus astuu voimaan ennen metsäkanalintujen metsästysajan alkua ja se on voimassa metsästyskauden ajan.
Metsästysaikoja määritettäessä tärkeimpänä tekijänä on lajin kannan pitkäaikaisen kehityksen suunta. Lähtökohtaisesti pitkiä metsästysaikoja määritellään aluekokonaisuuksille, joissa lajin kannankehitys on nouseva ja lyhyitä metsästysaikoja kehityssuunnaltaan laskeville alueille.
Metsäkanalintukannat vaihtelevat voimakkaasti eri vuosien välillä ja kannanvaihteluille on tyypillistä jaksottainen syklinen tai osin syklinen vaihtelu (Kuva 1). Metsäkanalintujen kannanvaihtelussa tyypillisiä ovat 6–7 vuoden syklit, eli huippuvuodet toistuvat keskimäärin noin 6–7 vuoden välein. Tämä syklisyys näytti tosin vuosituhannen vaihteessa hävinneen, mutta se on sittemmin palautunut, joskin ehkä aiempaa epäsäännöllisempänä. Syklisestä vaihtelusta johtuen kannankehitystä tulee tarkastella riittävän pitkältä ajanjaksolta, useamman kokonaissyklin ajalta. Hyvä esimerkki liian lyhyen tarkastelujakson ongelmasta löytyy esimerkiksi pyyn osalta viimeisimmästä uhanalaisarviosta, jossa pyy oli luokiteltu vaarantuneeksi lajiksi, koska tarkastelujakso (2008–2017) osui pääosin kannan laskuvaiheeseen. Sittemmin pyykanta on palautunut viimeisen kolmen vuosikymmenen keskimääräiselle tasolle.
Suomen riistakeskuksen metsästysaikaesityksissä pitkäaikaisen kehityssuunnan tilaa tarkastellaan metson, teeren ja pyyn osalta viimeisen 21 vuoden ajalta (Kuva 2). Riekon osalta tarkastelua tehdään lyhyemmältä ajanjaksolta sekä painottaen tuoreinta laskentatietoa.
Toisena keskeisenä tekijänä metsästysaikoja määritettäessä huomioidaan kuluvan vuoden tiheys verrattuna aikaisempien vuosien tiheyksiin samalla tarkastelualueella. Tarkastelu tehdään tuoreiden laskentatietojen analyysissa, jossa nykyhetken tietoa tarkastellaan suhteessa vuodesta 1989 lähtien kerättyyn aineistoon (Kuva 3). Tuoreimman laskentatiedon tarkastelussa huomioidaan myös riistakolmiolaskentojen kattavuus alueella luotettavan riistatiedon varmistamiseksi. Metsästysaikaharkinnassa otetaan lisäksi edellisiä tekijöitä pienemmällä painotuksella huomioon lintukannan viimeaikaisen kehityksen suunta, poikastuotto sekä laskentojen kattavuus. Jos joltakin alueelta ei ole saatavilla kattavaa laskentatietoa, käytetään niin sanottua varovaisuusperiaatetta, eli esitetään varmuuden vuoksi lyhennettyä metsästysaikaa.
Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan, jos metsästysaikaa lyhennetään, se tehdään aina metsästyskauden loppupäästä. Jos lajin metsästys sallitaan, metsästys alkaa vuosittain syyskuun 10. päivä. Keskeisin peruste tälle on, että nuorten lintujen luontainen kuolleisuus on suurta, joten suuri osa alkukaudesta metsästykseltä ”säästetyistä” linnuista kuolisi loppusyksyyn mennessä joka tapauksessa. Mitä pidemmälle syksy etenee, sitä todennäköisemmin hengissä oleva metsäkanalintu selviää seuraavaan kevääseen. Näin ollen metsästyksen vaikutus lintujen kokonaiskuolleisuuteen on alkusyksyllä huomattavasti pienempi kuin jos sama määrä lintuja ammuttaisiin loppusyksyllä.
Metsästyspaine vähenee merkittävästi syys-lokakuun taitteen jälkeen riippumatta metsästyskauden pituudesta. Useimmilla metsästäjillä on vain rajallinen määrä loma- ja vapaapäiviä käytettävissä metsäkanalintujen pyyntiin, ja yleensä ne käytetään metsästyskauden alussa. Lisäksi moni metsäkanalinnustaja siirtyy hirvenpyyntiin lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna, kun täysipainoinen hirvenmetsästys alkaa pääosassa Suomea. Saalistutkimusten mukaan jopa 70–85 % metsäkanalintusaaliista kertyykin ensimmäisen jahtikuukauden aikana. Syynä tähän lienee, että kauden edetessä metsästyspaine ja lintujen määrä maastossa vähenevät, elossa säilyneet linnut muuttuvat aremmiksi ja päivittäinen valoisa metsästysaika lyhenee. Metsästysajan pituuden kaksinkertaistuminen ei siis tarkoita kokonaissaalin kaksinkertaistumista.
Suomen riistakeskuksen näkemyksen mukaan metson, teeren tai pyyn metsästysajan tulisi olla syksyllä yksi, kaksi tai kolme kuukautta riippuen lintulajin kannan kehityksestä alueella. Poikkeuksen tähän tekevät Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maakunnat, joissa metsästysasetus (finlex.fi) mahdollistaa metson osalta metsästyksen vain syyskuun ajaksi. Lisäksi hyvässä kannankehitystilanteessa voidaan sallia metson tai teeren koiraslintujen metsästys tammikuussa. Vastaavasti erittäin huonossa kannankehitystilanteessa laji on syytä rauhoittaa alueella kokonaan.
Metsästysaikaesitystä tehdessään Suomen riistakeskus käyttää riistakolmiolaskentatulosten analysointiin Itä-Suomen yliopiston ja Suomen riistakeskuksen yhteistyössä kehittämää tietokonesovellusta, joka sisältää tilastollista mallinnusta ja antaa monipuoliset tiedot lintukantojen kehityksestä. Sovellus mahdollistaa lintukannassa tapahtuneiden muutosten tarkastelun eri mittakaavoilla hallinnollisista rajoista riippumattomasti. Metsästysaika-alueiksi pyritään rajaamaan riittävän suuret yhtenäiset aluekokonaisuudet, joilla voidaan kerätyn aineiston perusteella todeta luotettavasti kannan kehityssuunta ja nykytila. Esitystä laadittaessa on viime vuosina ollut käytettävissä noin 900 lasketun riistakolmion tiedot. Lopullinen laskettujen riistakolmioiden määrä on viime vuosina vaihdellut 1 000 lasketun kolmion molemmin puolin.