Riekko

Puku vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Riekkokukolla on kaikissa puvuissa punainen ihopoimu silmän päällä ja siltä puuttuu kiirunakoiraan musta ohjasjuova. Talvella molemmat sukupuolet ovat kokonaan valkoiset lukuun ottamatta mustaa pyrstöä. Kevään vaihtopuvussa kukon pää, rinta ja kaula ovat punaruskeat, siivet ovat valkoiset. Kesäpuvussa kumpikin sukupuoli on täplikkään kellanruskea, mutta siivet ja vatsa ovat valkoiset. Naaras on kellertävämpi ja se on vaikea erottaa kiirunanaaraasta. Nokka on riekolla tukevampi kuin kiirunalla. Lentoon lähtiessään koiras päästää usein nauravan räkätyksen.

Riekko ja kiiruna ovat lähisukulaisia. Ne poikkeavat selvästi muista kanalinnuista, mutta niiden erottaminen toisistaan voi olla vaikeaa. Tosin tätä ongelmaa ei ole muualla kuin Pohjois-Lapin tunturipaljakoiden reunoilla, missä molemmat lajit voivat esiintyä lähekkäin. Talvella lajit ovat lumivalkeita, vain pyrstö on molemmilla lajeilla musta.

Kiirunakoiraalla on – erotukseksi riekosta ja kiirunanaaraasta – musta ohjasjuova nokan ja silmän välillä. Tämä erottuu myös muissa puvuissa, joskin heikommin. Kiirunanaaras ja riekko ovat siis väritykseltään identtiset, vain kiirunan hieman pienempi koko ja hennompi nokan muoto erottavat lajit toisistaan. Alkukesästä riekkokoiras on punaruskean ja valkean kirjava. Syksyä kohti mentäessä koiras vaihtaa naarasta muistuttavaan, kellertävän sävyiseen ja täplikkääseen pukuun. Siivet ja vatsa ovat valkoiset kaikissa puvuissa. Kiiruna on riekkoa harmaamman sävyinen, ja siitä puuttuvat punaruskean sävyt. Etenkin koiras on yleissävyltään grafiitinharmaa. Naaras on kellertävämpi muistuttaen näin enemmän riekkonaarasta. Lentoon lähtiessä kokovalkeat siivet ovat näkyvin tuntomerkki molemmilla lajeilla.

Parhaiten lajit erottaa toisistaan äänten perusteella: riekolla äänet ovat kuuluvia, nenäsointisia päkätyksiä, kun taas kiirunan äänet ovat vaimeita narinoita tai korinoita.