Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Punasotka

Aythya ferina

Tuntomerkit

Punasotka on kookkain sotkamme, joka poikkeaa tukka- ja lapasotkasta niin muodoltaan kuin väritykseltäänkin. Punasotkan varmin tuntomerkki on siivessä: kun muilla sotkilla siipijuova on valkoinen, punasotkalla se on harmaa ja vaaleammalta siiveltä heikommin erottuva. Myös pään muoto on kauas erottuva tuntomerkki, sillä päälaki on korkea ja nokka on pitkä ja kapea. Nokan harja on syvään notkolla. Näistä tekijöistä johtuen pää näyttää tekevän sivukuvassa liukumäkimäisen luisun. Nokka on väriltään tumma, vain kärkiosassa on epäselvä, vaaleampi alue.

Peruspukuisen koiraan pää on punaruskea ja rinta sekä peräpää ovat tumman harmaanruskeat rajautuen harmaisiin kupeisiin. Selkäpuoli on harmaa, eikä kupeiden ja selkäpuolen välillä ole selvää värirajaa. Edellä mainitut koiraan värikuviot ovat naaraallakin havaittavissa, mutta huomattavasti heikompina. Naaraan ruumis on harmaanruskehtava, ruskeampi kuin koiraalla, ja pää on likaisenruskea. Kaiken kaikkiaan punasotkanaaras on hyvin tasaisen harmaanruskea ilman mainittavia värikuvioita. Nokan tyvellä on laaja, vaalea, epäselvärajainen laikku, joka yhdistettynä tyypilliseen pään muotoon on yksi lajin parhaista tuntomerkeistä.

Punasotka lennossa.

Esiintyminen

Punasotka on Etelä- ja Keski-Suomen rehevimpien, matalarantaisten ruohostojärvien ja merenlahtien harvalukuinen laji. Punasotkakoiraat muuttavat etelään aikaisessa vaiheessa, jo loppukesästä, selvästi ennen naaraita ja nuoria lintuja. Näin ollen syksyllä havaittavat punasotkat ovat lähes yksinomaan ruskeita naaraita ja nuoria yksilöitä.

Ravinto

Uposkasvit ja pieneläimet, joita sukeltaa pohjasta.

Lisääntyminen

Munii 6–9 (14) vihreän tai tumman harmaita munia toukokuussa. Pesä tukeva, ruoikossa tai heinikossa vedenrajassa, joskus naurulokkiyhdyskunnassa.

Iän ja sukupuolen määritys

Metsästys

Metsästettävä riistalaji. Punasotka on rauhoitettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksella metsästysvuosiksi 2024-2027.

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelma

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmassa (pdf) tavoitteena on nykyistä parempi poikastuotto, metsästyksen kestävyyden parantaminen ja parempi tieto kantojen runsaudesta ja metsästyssaaliista.

Ohjelman toimenpide-ehdotukset koskevat elinympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, kilpailun ja saalistuksen vähentämistä, metsästyksen säätelyä ja kantojen runsautta ja saalista koskevan tiedonkeruun kehittämistä.

Pienpetojen, etenkin vieraspetojen, sekä tarvittaessa muiden lajien pyyntiä tehostetaan muun muassa tarkistamalla niiden rauhoitussäädöksiä ja suojeltujen kosteikkojen suojelusäädöksiä, ja pienten lokkilintujen pesäpaikkavaatimukset otetaan huomioon kosteikkojen hoidossa.