Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Nokikana

Fulica atra

Tuntomerkit

Nokikana on kooltaan tavia hieman kookkaampi ja muodoltaan pyöreä ja pienipäinen. Väriltään se on valkoista otsakilpeä ja nokkaa lukuun ottamatta tasaisen musta. Sitä kutsutaankin leikkisästi keila­palloksi. Nuori nokikana on vanhaa vaaleampi. Päänsivut, kaula ja rinta ovat harmaanvalkeat ja muu ruumis tummanharmaa.

Kun nokikana nousee vedestä ylös, paljastuvat sen suhteettoman suuret, harmaat latuskavarpaat. Ne roikkuvat kaukana olemattoman pyrstön takana myös linnun lentäessä. Tosin nokikanaa näkee lennossa hyvin harvoin. ­Lentoon lähtiessä se juoksee pitkään vedenpintaa pitkin, ennen kuin sen lyhyet siivet saavat riittävästi ilmaa alleen. Siiveniskut ovat hyvin nopeat.

Nokikana kävelee rantavedessä.

Esiintyminen

Nokikana viihtyy rehevillä Etelä- ja Keski-Suomen lintuvesillä noin Oulun korkeudelle saakka. Se ui päätään nykien ja tekee lyhyitä sukelluksia, joista se pulpahtaa pintaan kuin korkki. Joskus se varvastelee ruokolautoilla, rantanurmella tai keväällä jään reunalla.

Nokikana on yömuuttaja. Ne saapuvat keväällä melko aikaisin, ja syysmuutto alkaa jo elokuun puolivälissä jatkuen pitkälle syksyyn.

Ravinto

Vesikasvit ja pieneläimet.

Lisääntyminen

Munii huhti-toukokuussa 6–12 hiekanväristä tummapilkkuista munaa. Pesä ruoikossa, tehty vesikasvien varsista. Pesimäaikana karkottaa muut vesilinnut pois pesän lähistöltä.

Iän ja sukupuolen määritys

Metsästys

Metsästettävä riistalaji. Rauhoitettu.

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelma

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmassa (pdf) tavoitteena on nykyistä parempi poikastuotto, metsästyksen kestävyyden parantaminen ja parempi tieto kantojen runsaudesta ja metsästyssaaliista.

Ohjelman toimenpide-ehdotukset koskevat elinympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, kilpailun ja saalistuksen vähentämistä, metsästyksen säätelyä ja kantojen runsautta ja saalista koskevan tiedonkeruun kehittämistä.

Pienpetojen, etenkin vieraspetojen, sekä tarvittaessa muiden lajien pyyntiä tehostetaan muun muassa tarkistamalla niiden rauhoitussäädöksiä ja suojeltujen kosteikkojen suojelusäädöksiä, ja pienten lokkilintujen pesäpaikkavaatimukset otetaan huomioon kosteikkojen hoidossa.