Metsäpeura
Rangifer tarandus fennicus
Tuntomerkit
Metsäpeura on poroa suurempi ja pitkäkuonoisempi. Suhteessa ruumiin kokoon metsäpeuralla on poroa pidemmät jalat. Paino uroksilla eli hirvailla 70–150 kg, naarailla eli vaatimilla 40–100 kg. Ruumiin pituus 180–220 cm. Säkäkorkeus 90–120 cm.
Karvan väri vaihtelee vaaleasta hyvin tummaan. Karvat ovat onttoja, ilman täyttämiä, minkä vuoksi laji kestää hyvin kylmää. Molemmilla sukupuolilla on runsaasti haaroittuvat sarvet, jotka voivat kasvaa huomiota herättävän kookkaiksi. Hirvas pudottaa sarvet keskitalvella, vaadin vasta keväällä. Peuran sarvet ovat edestäpäin katsottuna pystymmät kuin porolla, jolla ne kaareutuvat usein sisäänpäin.
Metsäpeura
Jäljet
Metsäpeuran jälki on pyöreä. Munuaisen muotoinen sorkanpuolikas on kärjestään tylppä ja pyöristynyt. Lisäsorkat sijaitsevat jalassa melko matalalla, joten ne piirtyvät säännöllisesti jälkeen. Lisäsorkkineen jälkipainalluksen pituus nousee yli 20 senttiin, mutta varsinaisen sorkan pituus jää runsaaseen kymmeneen senttiin. Kovalla alustalla, jopa kovalla hangella, vain sorkkien ulkoreunat piirtyvät jälkeen. Jälkipainallus ei ole erotettavissa poron jäljestä.
Metsäpeuran yleisin kulkutapa on käynti, mutta peuratokka matkaa usein myös ravaten. Askeleen pituus kaikissa kulkutavoissa on yleensä pidempi kuin poron. Käynnissä takajalan jälki osuu usein etujalan jäljen eteen, toisin kuin porolla, joka lyhyempine jalkoineen enimmäkseen astuu etujalan jälkeen. Käyntiaskeleen pituus on metristä puoleentoista. Ravissa kantavalla alustalla takajalka osuu reilusti etujalan jäljen etupuolelle ja askelleveys pienenee. Raviaskeleen pituus vaihtelee melkoisesti nopeudesta riippuen. Metsäpeura lähtee helposti pakoloikkaan, ja ensimmäinen loikka on usein hyvin pitkä ja korkea toimien varoituksena tokan muille eläimille. Loikan pituus voi nousta yli neljämetriseksi.
Jätökset
Metsäpeuran talviset ulostepapanat ovat mustia 1–1,5 sentin pituisia ja sentin paksuisia. Ne ovat peuran kokoon nähden pieniä ja muistuttavat metsäkuriin ulosteita. Poron ulosteista niitä ei varmuudella voi erottaa.
Metsästys
Metsäpeura on ollut aikoinaan tärkeä riistalaji Suomessa, mutta se hävisi liiallisen pyynnin seurauksena. Kanta on runsastunut siirtoistutusten ja rajoitetun metsästyksen seurauksena 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvulla. Metsäpeuroja metsästetään vuosittain pieniä määriä.
Hoitosuunnitelma
Metsäpeurakannan hoitosuunnitelman (julkaisut.valtioneuvosto.fi) päätavoitteina on metsäpeurakannan säilyminen suotuisalla tasolla ja kannan vahvistuminen sekä pidemmällä aikavälillä Suomenselän ja Kainuun osakantojen yhdistyminen.
Hoitosuunnitelmaan kirjatuilla toimenpiteillä halutaan varmistaa metsäpeuralle elintärkeiden elinympäristöjen riittävyys ja laadukkuus. Myös monilajinen kannanhoito ja sen tärkeys on nostettu kannanhoitosuunnitelmassa esille.
Hoitosuunnitelma tuo esille tämän hetken uhkia ja haasteita metsäpeurakannan elinvoimaisuudelle. Tärkeimmiksi haasteiksi on tunnistettu maankäytön muutokset tuulivoimarakentamisen muodossa ja suurpetokantojen kasvu ja levinneisyysalueen laajentuminen.