Lapasorsa
Anas clypeata
Tuntomerkit
Lapasorsasta ei juuri voi erehtyä: se erottuu muista puolisukeltajista helposti jo etupainoisen muotonsa perusteella. Sillä on suhteettoman suuri latuskanokka, joka on kärjestä kaksi kertaa tyveä leveämpi antaen lapasorsalle hullunkurisen, etupainoisen ilmeen. Sekä lennossa että uidessa nokka osoittaa alaviistoon, ikään kuin se olisi liian painava kannateltavaksi.
Ruumiin takaosassa olevat siivet vielä korostavat lentävän lapasorsan omalaatuista siluettia. Väriltään nokka on mustan- ja oranssinkirjava. Siipien yläpuoli on koiraalla harmahtavan sininen, naaraalla sinertävän harmaa. Siipipeili on vihertävänhohtoinen ilman vaaleaa takareunusta, ja sen etureunassa erottuu ulospäin levenevä, valkoinen juova. Naaraalla vihreän sävy on haaleampi.
Pukutuntomerkit ovat siipipeiliä ja siipien yläpintaa lukuun ottamatta varsin sinisorsamaiset: siipien alapinnat ovat valkoiset ja vatsa on muun ruumiin värinen. Ruumis on kellanruskea, ja se on voimakkaasti kuvioitu tummin nuolikuvioin. Jalat ovat kirkkaan oranssit. Puku on yleensä lämpimän kanelin sävyinen, mutta voi joskus olla sävyltään varsin haalea. Koiraat ovat yleensä punertavampia.
Syksyllä nuoret linnut muistuttavat vanhoja, peruspukuisia yksilöitä. Nuoren naaraan siiven etureuna on kaikkein tummin, tuskin lainkaan sinertävänsävyinen. Siipipeilin loisteisuus puuttuu lähes kokonaan, ja peilin etureunan valkea juova on hyvin ohut.
Lapasorsa
Iän ja sukupuolen määritys
Metsästys
Metsästettävä riistalaji. Lapasorsia saadaan saaliiksi jonkin verran lähinnä sinisorsien metsästyksen yhteydessä Etelä-Suomen ja Perämeren rannikon rehevillä vesillä.
Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelma
Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmassa (pdf) tavoitteena on nykyistä parempi poikastuotto, metsästyksen kestävyyden parantaminen ja parempi tieto kantojen runsaudesta ja metsästyssaaliista.
Ohjelman toimenpide-ehdotukset koskevat elinympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, kilpailun ja saalistuksen vähentämistä, metsästyksen säätelyä ja kantojen runsautta ja saalista koskevan tiedonkeruun kehittämistä.
Pienpetojen, etenkin vieraspetojen, sekä tarvittaessa muiden lajien pyyntiä tehostetaan muun muassa tarkistamalla niiden rauhoitussäädöksiä ja suojeltujen kosteikkojen suojelusäädöksiä, ja pienten lokkilintujen pesäpaikkavaatimukset otetaan huomioon kosteikkojen hoidossa.