Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Heinätavi

Anas querquedula

Tuntomerkit

Pieni heinätavi on vain hieman tavia kookkaampi ja siihen helposti sekoitettavissa. Parhaiten heinätavin tunnistaa lennossa, jolloin siiven yläpinnan lajityypilliset kuviot erottuvat. Yläsiiven etuosa loistaa koiraalla vaalean harmaansinisenä ja näkyy kauas. Naaraalla sinertävä sävy ei ole yhtä voimakas, mutta siipi näyttää aina selvästi tavin siipeä vaaleammalta. Myös käsisiiven tyviosa on heinätavilla vaaleampi kuin tavilla.

Koiraan siipipeili on vaaleanvihreän loisteinen, nuorella yksilöllä ja naaraalla loiste puuttuu ja on likaisen harmaanruskea. Siipipeiliä reunustavat valkeat, lähes yhtä leveät juovat. Siiven alapinta on myös tunnusomainen: sen valkoinen keskiosa rajautuu jyrkkärajaisesti tummaan etureunaan ja harmaisiin siipisulkiin näyttäen kolmiväriseltä.

Lento on suoraviivaisempaa kuin tavilla. Heinätavin pää on voimakkaasti kuvioitu ja juovikas, mikä on myös hyvä tavista erottava tuntomerkki: vaalea silmäkulmanjuova ja tumma silmäjuova ovat voimakkaat ja lisäksi poskella on tumma ja vaalea pitkittäisjuova. Nokan tyvellä on selvä, vaalea täplä. Nokka on pitempi ja kookkaampi kuin tavilla, ja nokan harja on suorempi. Lisäksi nokasta puuttuvat oranssit reunukset.

Juhlapukuinen heinätavikoiras nousee lentoon.

Esiintyminen

Heinätavi on varsin harvalukuinen pesijä maassamme, ja sitä esiintyy vain rehevimmillä lintuvesillä. Kannan painopiste on eteläisessä Suomessa.

Koiraiden syysmuutto tapahtuu aikaisin heinä-elokuussa, naaraat ja nuoret yksilöt muuttavat elo-syyskuulla. Heinätavi on muista puolisukeltajista poiketen pitkänmatkanmuuttaja, ja se talvehtimisalueet sijaitsevat pääosin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.

Ravinto

Vesikasvit ja niiden siemenet, pikkueläimet.

Lisääntyminen

Munii touko-kesäkuussa 8–11 vaalean kermanväristä munaa. Pesä rantaniityllä tai ruovikossa kasvillisuuden kätkössä.

Iän ja sukupuolen määritys

Metsästys

Metsästettävä riistalaji. Heinätaveja saadaan saaliiksi jonkin verran muun vesilinnustuksen yhteydessä, erityisesti eteläisen Suomen reheviltä lintuvesiltä.

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelma

Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmassa (pdf) tavoitteena on nykyistä parempi poikastuotto, metsästyksen kestävyyden parantaminen ja parempi tieto kantojen runsaudesta ja metsästyssaaliista.

Ohjelman toimenpide-ehdotukset koskevat elinympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, kilpailun ja saalistuksen vähentämistä, metsästyksen säätelyä ja kantojen runsautta ja saalista koskevan tiedonkeruun kehittämistä.

Pienpetojen, etenkin vieraspetojen, sekä tarvittaessa muiden lajien pyyntiä tehostetaan muun muassa tarkistamalla niiden rauhoitussäädöksiä ja suojeltujen kosteikkojen suojelusäädöksiä, ja pienten lokkilintujen pesäpaikkavaatimukset otetaan huomioon kosteikkojen hoidossa.