Haapana
Mareca penelope
Tuntomerkit
Haapana poikkeaa selvästi muista puolisukeltajista niin muotonsa kuin värityksensäkin perusteella. Nokka on lyhin, pää on silmiinpistävän pyöreä, ja otsa on korkea ja jyrkkä. Lyhyt kaula korostaa vielä linnun pyöreäpäistä olemusta. Lennossa siivet ovat pitkät ja terävät. Pyöreä vatsa vaihettuu tasaisesti verraten pitkään ja terävään pyrstöön.
Haapanan kaikista muista sorsista erottava värituntomerkki on jyrkkärajaisesti liidunvalkean vatsan ja tummanharmaiden siipien alapintojen yhdistelmä. Tämä pätee kaikkiin pukuihin. Muista kuitenkin, että myös harmaasorsalla on valkea vatsa, mutta sen siiven alapinnat ovat valkoiset.
Vanhoilla koirailla on siiven yläpinnalla laaja, soikiomainen, hyvin erottuva valkea laikku, joka säilyy myös peruspuvussa. Tällaista laikkua ei muilla puolisukeltajilla ole. Nuorilta koirailta ja naarailta laikku puuttuu, ja sen tilalla on vaaleista höyhenkärjistä muodostuva siipijuova tai lautuma. Haapanan siipipeili on vaatimaton: koiraalla sen etuosa on vihreäloisteinen ja takaosa musta.
Naaraalla vihertävä sävy on heikko tai puuttuu, joten siipipeili näyttää käytännössä yksivärisen mustalta. Aivan siiven tyvellä siipipeilissä on muutaman kyynärsulan muodostama valkea laikku. Vain harmaasorsalla on samantapainen siipipeili.
Yleisväriltään haapana on kaikissa puvuissa yksivärisen harmahtava tai lämpimän punaruskea, ilman muille puolisukeltajille tyypillistä, hiekanruskehtavaa pohjaväriä ja mustaa kirjailua. Värityksessä on suurta vaihtelua: jotkin yksilöt ovat hyvinkin harmaansävyisiä, kun taas vanhat, peruspukuiset koiraat voivat olla syvän viininpunertavia. Nokka on lyhyt, väriltään lyijynharmaa ja mustakärkinen.
Haapana
Iän ja sukupuolen määritys
Metsästys
Metsästettävä riistalaji. Haapanoita saadaan saaliiksi vuosittain muutamia kymmeniä tuhansia yksilöitä. Laji on 2000-luvulla taantunut voimakkaasti.
Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelma
Taantuvien riistavesilintujen hoidon toimenpideohjelmassa (pdf) tavoitteena on nykyistä parempi poikastuotto, metsästyksen kestävyyden parantaminen ja parempi tieto kantojen runsaudesta ja metsästyssaaliista.
Ohjelman toimenpide-ehdotukset koskevat elinympäristöjen kunnostusta ja hoitoa, kilpailun ja saalistuksen vähentämistä, metsästyksen säätelyä ja kantojen runsautta ja saalista koskevan tiedonkeruun kehittämistä.
Pienpetojen, etenkin vieraspetojen, sekä tarvittaessa muiden lajien pyyntiä tehostetaan muun muassa tarkistamalla niiden rauhoitussäädöksiä ja suojeltujen kosteikkojen suojelusäädöksiä, ja pienten lokkilintujen pesäpaikkavaatimukset otetaan huomioon kosteikkojen hoidossa.