Vesilintujen kestävä metsästys

Kestävä vesilinnustus perustuu elinympäristöjen hoitoon, ajantasaiseen riistatietoon ja harkittuihin metsästysjärjestelyihin. Oikein mitoitettu vastuullinen metsästys tukee vesilintukantojen säilymistä sekä parantaa metsästyksen mielekkyyttä ja hyväksyttävyyttä pitkällä aikavälillä.

Metsästyksen järjestäminen

Hyvien vesilintuympäristöjen hoidon ja perustamisen lisäksi metsästyksen järjestelyissä on usein kehittämisen varaa. Monilla hyvillä lintuvesillä vesilintujen määrä vähenee nopeasti alkukauden kovan metsästyspaineen vuoksi. Tämä ilmiö on tuttu monelle metsästäjälle: metsästysalueella pesineet linnut katoavat ensimmäisten metsästyspäivien jälkeen ja lintujen määrä runsastuu uudelleen vasta syysmuuton myötä.

Erityisesti parveutuneet sorsat reagoivat herkästi häirintään. Paikalliset linnut siirtyvät rauhallisemmille vesille, jos sellaisia on tarjolla. Mikäli rauhallisia alueita ei ole, kova metsästys voi aikaistaa lintujen syysmuuttoa. Tämä heikentää metsästysmahdollisuuksia ja lyhentää kautta.

Metsästyksen omaehtoinen säätely on keino, jolla metsästäjät voivat hidastaa lintujen poistumista alueelta ja pidentää vesilinnustuskautta. Vesilintujen metsästystä voidaan rajoittaa vapaaehtoisesti samaan tapaan kuin metsäkanalintujen pyyntiä monissa seuroissa jo tehdään.

Ajalliset ja alueelliset rauhoitukset tarjoavat linnuille mahdollisuuden levähtää ja ruokailla häiriöttä. Hyviä rauhoitusalueita ovat erityisesti rehevät kosteikot. Jos koko järveä ei rauhoiteta, voidaan rauhoittaa vain osa alueesta.

Taantuvat riistavesilinnut ja niiden metsästys

Useat Suomessa metsästettävät vesilintulajit ovat taantuneet viime vuosikymmenten aikana. Rehevillä lintuvesillä viihtyvistä lajeista pesimäkanta on vähentynyt muun muassa haapanalla, jouhisorsalla, heinätavilla, puna- ja tukkasotkalla sekä nokikanalla. Merialueilla taantuneita lajeja ovat muun muassa haahka ja alli.

Taantuman keskeinen syy rehevien vesien lajeilla on elinympäristöjen laadun heikkeneminen. Ongelmina ovat rehevöityminen, umpeenkasvu, särkikalojen runsastuminen ja pienpetojen lisääntyminen. Lisäksi lokkikolonioiden väheneminen on heikentänyt erityisesti puna- ja tukkasotkan pesintää.

Useimmat taantuneet lajit ovat metsästyksellisesti vähämerkityksisiä. Metsästäjien onkin syytä harkita tarkkaan, onko niiden metsästäminen perusteltua. Haapanaa tulisi metsästää erityisen maltillisesti alkukaudesta, jolloin saalis koostuu pääosin Suomessa pesivistä linnuista. Myöhemmin syksyllä Suomen läpi muuttava, pääosin Pohjois-Venäjällä pesivä haapanakanta kestää metsästystä Suomessa pesivää kantaa paremmin.

Merisorsien metsästys

Merisorsien taantumisen syyt tunnetaan osin huonosti. Haahkan osalta keskeinen syy on aikuisten naaraiden lisääntynyt kuolleisuus, joka johtuu muun muassa merikotkan, supikoiran ja minkin saalistuksesta. Tämän seurauksena haahkakanta on voimakkaasti koirasvoittoinen.

Haahkajahti on viime vuosina kohdistettu vain koiraisiin ja metsästys on mahdollista vain säädetyillä ulkomeren alueilla kesäkuun alkupuoliskolla (tarkista alueet linkki). Allin metsästys on sallittua vain merialueella ja merialueen saarilla ja luodoilla ja saalismäärää on rajoitettu 5 linnun päiväkiintiöillä.

Hanhien metsästys

Meri- ja kanadanhanhikannat ovat kasvaneet Suomessa, mutta esiintyvät alueellisesti melko rajatusti. Hanhet ovat paikkauskollisia, ja kannan kasvu edellyttää, että alueelle asettuvat ensimmäiset parit saavat pesiä rauhassa.

Seurojen kannattaakin rajoittaa hanhenmetsästystä pesimäkannan vakiintumiseen saakka ja aloittaa jahti vasta, kun kanta on kasvanut selvästi. Näin hanhenmetsästysmahdollisuudet säilyvät alueella vuodesta toiseen.

Vesilintujen metsästyksessä monia rajoituksia (2025)

Vesilintujen metsästystä rajoitetaan monin keinoin. Vuonna 2025 metsähanhen osalta oli käytössä 1 hanhen kausikiintiö pohjoisella metsästysalueella ja ravintohoukuttimen käyttö ja pellolta metsästys on kielletty. Merihanhen osalta metsästys on sallittua vain rannikkoalueella ja voimassa on kahden hanhen metsästäjäkohtainen vuorokausikiintiö. Merihanhella ravintohoukuttimen käyttö metsästyksessä on kielletty 10.8.–20.8. klo 12.

10.8.-20.8 klo 12 aikana merihanhea saa metsästää vain tavanomaisessa viljan ja muun kasvin tuotannossa olevilla pelloilla, joiden tarkoitus on tuottaa satoa myytäväksi tai tuotantoeläinten ravinnoksi. Tukikelpoisia riistalaitumia ja pienialaisia riistapeltojen kaltaisia peltoja ei saa hyödyntää metsästyksessä. 

Pakollinen saalisilmoitus

Pakollinen saalisilmoitus tulee tehdä 7 vuorokauden kuluessa saaliin saamisesta. Ilmoituksessa tulee olla: saaliin saantipäivämäärä ja kunta, saaliseläinten laji ja määrä, metsästäjän nimi ja metsästäjänumero.

Vesilintujen osalta saalisilmoitusvelvollisuus koskee seuraavia lajeja: metsähanhi, merihanhi, haapana, jouhisorsa, heinätavi, lapasorsa, tukkasotka, haahka, alli, isokoskelo ja tukkakoskelo. Lisäksi velvollisuus koskee punasotkaa ja nokikanaa, vaikka ne ovat metsästyskiellossa.

Saalisilmoitus on kätevintä tehdä Oma riista -palvelussa. Ilmoituksen voi tehdä myös Suomen riistakeskuksen paperilomakkeella.

Tarkoituksena on tarkentaa tietoja harvalukuisten ja taantuvien lajien saalismääristä, jota tarvitaan metsästyksen kestävyyden arviointiin. Riistatieto on kestävän metsästyksen edellytys, ja turvaa metsästyksen jatkuvuutta.

Hämärämetsästys kielletty

Vesilintujen metsästys on sallittua vain päivänvalossa. Metsästyskielto alkaa tunti auringonlaskun jälkeen ja päättyy tuntia ennen auringonnousua. Auringon lasku- ja nousuajat vaihtelevat alueittain, ja ne on helppo tarkastaa Oma riista -sovelluksesta.

Pilvisellä säällä riittävä valo voi loppua ennen säädetyn metsästysajan päättymistä – tällöin suositellaan metsästyksen keskeyttämistä. Lintu tulee aina tunnistaa ennen laukausta. Haavoittuneen vesilinnun saa etsiä, lopettaa ja ottaa haltuun myös auringon laskettua.

Huomioi lyijyhaulikiellot 

Suomessa on voimassa kaksi lyijyhaulien käyttökieltoa. Niistä toinen kohdistuu lajiryhmään (vesilinnut) ja toinen alueisiin (kosteikot).

Jo perinteinen vesilinnustusta koskeva lyijyhaulikielto koskee tunnetusti kaikkea vesilintujen metsästystä. Myös kosteikkojen ulkopuolella. 

Kosteikoilla ja niiden suojavyöhykkeillä lyijyhauleja ei saa käyttää missään tarkoituksessa. Kielto koskee vesilintujen lisäksi kaikkia muitakin lajeja. 

Täydellisen lyijyhaulikiellon kosteikkoalueet näet helpoimmin Oma riista -maastosovelluksesta valitsemalla karttatason ”lyijyhaulikieltoalueet”.