(Columba palumbus)
Tuntomerkit: Suurin kyyhkylajeistamme. Perusväri siniharmaa. Siiven päällä valkea poikkijuova. Kaulassa valkoinen sivulaikku, joka puuttuu nuorelta. Pyrstönkärjessä leveä musta vyö (on myös uuttukyyhkyllä). Lähtee lentoon siipiään läiskäyttäen. Näyttää lentäessään pitempikaulaiselta ja pyrstöiseltä kuin uuttukyyhky. Kujerrus kauaskuuluva kumea monitavuinen huhuilu.
Esiintyminen: Viljelysten lähellä. Runsain maan eteläpuoliskossa, mutta levittäytynyt Lappiin asti.
Lisääntyminen: Munii huhti-toukokuussa 2 valkeata munaa risuista tehtyyn hataraan pesään. Pesä yleensä kuusikossa. Tuottaa yleisesti toisen poikueen.
Ravinto: Jyvät, herneet, siemenet, silmut, lehdet, marjat ja eläinravinto.
Muuta: Parveutuu mielellään.
(Phasianus colchicus)
Tuntomerkit: Teertä suurempi pitkäpyrstöinen peltokanalintu. Koiras kirkasvärinen, höyhenpuku kuparinruskea, tummin läikin, vatsa on tumma, pää vihertävänkiiltoinen, päässä töyhdöt, silmän ympärillä punaiset ihopoimut, kaulassa usein valkea rengas. Naaras tasaisen kellanruskea tummatäpläinen. Fasaanin väritys vaihtelee ja siitä tavataan tummaa melanistista muotoa. Nuoret lyhyempipyrstöisiä kuin naaraat ja vaaleampia.
Esiintyminen: Kotoisin Aasiasta. Istutettu Suomeen 1850-luvulla. Tavataan maan etelä- ja keskiosissa viljelysseuduilla ja taajamien läheisyydessä. Karttaa yksinäisiä suuria metsäalueita. Tarhakasvatus yleistä.
Lisääntyminen: Soidin huhtikuussa. Koiraan soidinhuuto käheä ’göök-köö’, jota säestää siiveniskuilla. Kukko kokoaa soidinreviirilleen haaremin, johon kuuluu jopa 6–7 naarasta. Munii touko-kesäkuussa 8–13 ruskehtavan harmaata tai vihertävän ruskeaa munaa. Pesä maassa heinikossa niityllä tai pensaikossa.
Ravinto: Jyvät, rikkakasvien siemenet, lehdet, kukinnot, varvut ja eläinravinto.
(Perdix perdix)
Tuntomerkit: Pyytä hieman pienempi peltokanalintu. Naama ja leuka punaruskeat, rinta harmaa, yläpuoli ruskean harmaan kirjava, alapuoli siniharmaa. Kupeilla ruskehtavia viiruja. Siivet tummanruskeat valkoisin ruotoviivoin. Koiraalla hevosenkengän muotoinen tumma kuvio vatsassa, kuvio on naaraalla heikompi tai se voi puuttua. Lennossa näkyy lyhyt pyrstö, jonka ulommat sulat ruosteenpunaiset. Nuori lintu on ruskea ja kellanvalkeiden pitkittäisviirujen kirjavoima.
Esiintyminen: Maan eteläpuoliskolla ja läntisellä rannikkoseudulla. Peltopyytä tarhataan ja istutetaan.
Lisääntyminen: Munii toukokuussa 9–20 yksiväristä ruskeankeltaista, ruskeaa tai oliivinvihreää munaa. Pesä kasvillisuuden suojassa pellon reunassa tai niityllä.
Ravinto: Oraat, ruohot, rikkakasvien siemenet, jyvät, kukat, lehdet, silmut ja eläinravinto.
Muuta: Luonnonvaraisia kantoja pyritään elvyttämään ja suojelemaan sekä kohdistamaan metsästys istutettuihin kantoihin. Metsästys tapahtuu Suomen riistakeskuksen pyyntiluvilla muualla kuin Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa.
(Lagopus mutus)
Tuntomerkit: Muistuttaa riekkoa. Talvipuku valkoinen, mutta kukolla on musta ohjasjuova silmän ja nokan välissä. Naaraalla juova on heikko tai puuttuu. Kevätpukuisen koiraan pää, kaula ja etuselkä ovat tummanharmaat ja valkoisten täplien kuvioimat. Koiraan kesäpuvun yleissävy on grafiitinharmaa. Naaras on vaaleampi ja kellerväsävyisempi kuin koiras. Kiirunakoiraan ääni on nariseva. Kiirunaa on kaikkina vuodenaikoina vaikea havaita maastossa hyvän suojavärin vuoksi.
Esiintyminen: Pesii Enontekiön suurtuntureilla sekä muualla Pohjois-Lapin tuntureiden paljakka-alueella.
Lisääntyminen: Soidin huhti-toukokuussa. Koiras päästää pitkiä narisevia huutosarjoja. Laji on yksiavioinen. Munii touko-kesäkuussa 7–11 vaaleata mustanruskeatäpläistä munaa. Pesä vaatimaton matala maakuoppa rinteessä kiven tai varvikon suojassa. Pesää on hyvin vaikea löytää.
Ravinto: Talvella vaivaiskoivun oksat ja silmut sekä variksenmarjan versot. Kesällä ruoho- ja varpukasvien silmut, lehdet, siemenet ja marjat.
Muuta: Kiirunaa metsästetään riekonmetsästyksen ohessa jonkin verran. Yksiavioinen.
(Lagopus lagopus)
Tuntomerkit: Puku vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Riekkokukolla on kaikissa puvuissa punainen ihopoimu silmän päällä ja siltä puuttuu kiirunakoiraan musta ohjasjuova. Talvella molemmat sukupuolet ovat kokonaan valkoiset lukuunottamatta mustaa pyrstöä. Kevään vaihtopuvussa kukon pää, rinta ja kaula ovat punaruskeat, siivet ovat valkoiset. Kesäpuvussa kumpikin sukupuoli on täplikkään kellanruskea, mutta siivet ja vatsa ovat valkoiset. Naaras on kellertävämpi ja se on vaikea erottaa kiirunanaaraasta. Nokka on riekolla tukevampi kuin kiirunalla. Lentoon lähtiessään koiras päästää usein nauravan räkätyksen.
Esiintyminen: Lapin tunturikoivikoissa ja jängillä sekä Keski-Suomesta pohjoiseen soilla ja soiden reunametsissä yleinen riistalintu. Muualla lähinnä suurilla soilla ja niiden lähimetsissä hajanaisesti.
Lisääntyminen: Riekon soidin alkaa kevättalvella. Kukot päästävät räkättäviä huutosarjoja. Laji on yksiavioinen. Munii touko-kesäkuussa 8–12 vaaleata tummanruskeatäpläistä munaa. Pesä suon laidassa tai tunturikoivikossa.
Ravinto: Talvella pajujen ja koivujen silmut, urvut ja oksat. Kesällä varpujen ja ruohokasvien lehdet ja versot sekä marjat. Poikaset syövät myös hyönteisiä.
Muuta: Riekon ansapyynnillä on merkitystä sivuelinkeinona Utsjoen, Inarin ja Enontekiön alueilla. Yksiavioinen.
Tarkasta maakunta- ja kuntarajat tästä (PDF)
(Tetrao urogallus)
Tuntomerkit: Suurin metsäkanalintumme. Kukko synkänvärinen, harmaa, musta ja ruskea, koppelo punaruskean, harmaan ja valkean kirjava. Koppelolle tunnusomaista yksivärisen punertavanruskea rintamus. Lentoonlähtö rymistelevä. Lennossa siivet päältä yksivärisen ruskeat, pyrstö pyöreähkö (vrt. teeri).
Esiintyminen: Koko maassa havumetsäisillä alueilla. Elinympäristö vaihtelee vuodenajan ja sukupuolen mukaan. Koiraalla talvella mäntyrämeet ja -kankaat, kesällä tuoreet kuusivaltaiset metsät ja korvet. Naaraalla mäntyvaltaiset kankaat, sekametsät ja rämeet.
Lisääntyminen: Soidin huhtikuussa. Pesä maassa, usein hakkuuaukoissa. Munia 6–9. Vain naaras hoitaa poikueen.
Ravinto: Keväällä ja kesällä ruohokasvit, marjat, haavanlehdet. Hyönteisravinto poikasilla. Talvella männynneulaset.
Muuta: Pysyvät soidinpaikat, joiden säilyminen lajille tärkeää. Arvostettu riistalintu.
(Bonasa bonasia / Tetrastes bonasia)
Tuntomerkit: Pieni kyyhkynkokoinen metsäkanalintu. Selkäpuoleltaan harmaankirjava. Kukolla musta, kanalla valkeankirjava leukalappu. Lennossa siivet synnyttävät tunnusomaisen pehmeän hurinan, jota kuulee lyhyinä sarjoina liitojen välissä. Kukko viheltää kuuluvasti keväin syksyin.
Esiintyminen: Koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Viihtyy tiheikköisissä, tuoreissa sekametsissä, missä varsinkin leppää, koivua ja kuusta.
Lisääntyminen: Pesä maassa suojaisessa paikassa. Munia 7–11. Naaras hoitaa poikueen.
Ravinto: Kesällä ruohokasvit, marjat, hyönteiset, madot ym. Talvellä lepän ja koivun urvut ja silmut.
Muuta: Tyypillinen reviirilintu, mistä syystä sitä voi metsästää houkuttelemalla (pyyn pillitys). Yksiavioinen.
(Lyrurus tetrix)
Tuntomerkit: Kukko sinertävänmusta, kana ruskeankirjava. Molemmilla lennossa havaittava tunnusomainen valkoinen siipijuova, joka metsolta puuttuu. Teerikukon pyrstö tunnusomaisen lyyramainen, kanalla pyrstö lovipäinen.
Esiintyminen: Koko maassa pohjoisinta Lappia lukuunottamatta. Elää aukkoisissa sekametsissä. Talvella koivua kasvavilla alueilla, kesällä tuoreissa metsissä ja soiden reunoilla.
Lisääntyminen: Lajilla tyypillinen soidin maalis-toukokuussa aukeilla paikoilla. Munia 6–10. Pesä maassa aukkoisessa paikassa. Naaras hoitaa poikueen.
Ravinto: Kesällä ruohovartiset kasvit, marjat, sänkipeltojen vilja, poikasilla aluksi hyönteiset. Talvella koivun urvut ja silmut.
Muuta: Sopeutuu metsätaloustoimenpiteisiin metsoa paremmin.
(Ardea cinerea)
Tuntomerkit: Suuri selkäpuolelta harmaa haikara. Pää ja kaula vaaleat. Silmän takana musta juova, joka jatkuu mustana töyhtönä. Töyhtö puuttuu nuorelta linnulta ja nuoren höyhenys on tummempi. Lentää hitaasti ja rauhallisesti, siiveniskut raskaat. Linnun lentäessä kohti siiventaipeessa näkyy kaksi valkeata laikkua. Siipisulat ovat päältä mustat. Siivet ovat kuperat ja leveät, kaula on kyyryssä sekä koivet ulottuvat pitkälti pyrstön taakse. Ääni käheä ruma rääkäisy. Seisoo usein liikkumatta vedessä näkyvällä paikalla. Harvinainen, joskin säännöllisesti tavattava laji Etelä-Suoman rannikkoalueella. Tavattu pesivänä Oulujärvellä asti. Pesä sijaitsee havupuun latvustossa.
Muuta: Rauhoitettu.
(Botaurus stellaris)
Tuntomerkit: Suuri, lennossa pöllömäiseltä vaikuttava haikara. Höyhenys kellan-ruskeankirjava, siipisulat tummaraitaiset. Hyvin piilotteleva ja jäykistyy pystyasentoon seipään näköiseksi suoja-asennossa. Lennossa näkyy pitkä nokka, kyyry kaula ja suuret kuuppamaiset leveät siivet. Jalat sojottavat lennossa pyrstön takana. Lentää nopein siiveniskuin, keveämmin kuin harmaahaikara. Lentotyyli ja silhuetti erona sorsiin hämärässä; tämä pätee muihinkin haikaroihin. Pesintäaikana kaulushaikaran ääni on sumutorvimainen puhallus. Pesii Etelä-Suomen ruovikkoa kasvavilla järvillä ja merenlahdilla.
Muuta: Rauhoitettu.
(Podiceps cristatus)
Tuntomerkit: Sinisorsaa pidempi suurin Suomessa pesivä uikku. Helppo tuntea kesäpuvussa pään töyhdöstä ja punaruskeasta mustareunaisesta parrasta. Selkä on tummanruskea ja vatsa valkoinen. Talvipuvussa (jossa esiintyy jo syksyllä) pään töyhtö lyhyt ja parta puuttuu, jolloin poskilla on valkea laikku, joka jatkuu alas kaulaan. Talvipukuinen silkkiuikku muistuttaa talvipukuista härkälintua, mutta silkkiuikun kaula on pitempi ja vaaleampi kuin talvipukuisen härkälinnun. Selkä on tummanruskea ja vatsa valkoinen. Lennossa valkea siipipeili ja valkea siiven etureuna, koivet ulottuvat pyrstön taakse. Lentää nopein siiveniskuin pitkä kaula hieman kaarella. Ui ja sukeltaa hyvin. Pesii yleisenä maan eteläpuoliskon runsasravinteisilla järvillä ja merenlahdilla.
Muuta: Rauhoitettu.
(Gavia stellata)
Tuntomerkit: Pienempi kuin kuikka, jota muistuttaa. Nokka vaikuttaa ylöspäin kaartuvalta ja uivan kaakkurin pää on yläviistossa asennossa. Kesäpuvussa selkä tasaisen harmaanruskea, kaulan sivut ja pää harmaat. Kurkku on läheltä nähtynä punaruskea. Leuka on harmaa, kun se kuikalla on tumma. Lentokuvio kuten kuikalla ja jalat ulottuvat pyrstön taakse. Talvipuku muistuttaa kuikan pukua, mutta höyhenys on vaaleampi ja selässä on pieniä vaaleita täpliä. Nokka on talvella vaalean harmaa. Nuoret talvipukuisten aikuisten näköisiä, mutta selän täplät ovat selvemmät ja yleisväritys ruskeampi. Kaakkuri pesii harvalukuisena pienillä suo- ja metsälammilla koko maassa. Saloseutujen ja erämaiden laji.
Muuta: Rauhoitettu.
(Gavia arctica)
Tuntomerkit: Hanhen kokoinen suuri lintu. Kesäpuvussa leuka ja kaulan etuosa mustat, kaulan sivuilla mustavalkoiset juovat, selässä valkeat täplät. Nokka pesimäaikana musta. Ui syvällä ja pitää nokkaansa vaakasuoremmassa kuin kaakkuri. Vaatii pitkän lentoonlähtömatkan vedestä. Lennossa kiilamainen muoto, vatsapuoli valkoinen, jalat ulottuvat lyhyen pyrstön taakse. Talvipuvussa selkäpuoli tumman harmaa, vatsapuoli ja kaula valkeat, nokka on harmaa. Nuoret talvipukuisten värisiä, mutta vaaleampia ja selässä on suomukuvioita sekä nokka on vaaleampi kuin aikuisella. Viihtyy suurilla järvillä koko maassa, kanta vähentymässä luonnotilaisen pesimäympäristön vähentyessä.
Muuta: Rauhoitettu.
(Columba livia domestica)
Tuntomerkit: Uuttukyyhkyn kokoinen. Perusväri vaihtelee mustasta valkeaan ja siniharmaasta kanelinpunertavaan. Takaselkä ja yläperä ovat valkoiset, samoin siipien alapinta, mistä lajin erottaa uuttukyyhkystä. Siiveniskut ovat nopeita ja teräviä. Kujertaa kumeasti ’gur-ruu-guu’.
Esiintyminen: Levinneisyys keskittynyt taajama-alueisiin. Helsingin, Tampereen ja Turun seudulla runsaimmat kannat.
Lisääntyminen: Useita pesueita vuodessa, jopa talvellakin. Pesä rakennuksessa, valkeita munia on 2.
Ravinto: Siemenet, jyvät, eläinravinto ja jätteet.
Muuta: Rauhoitettu Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella 1.5.-31.7, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntien alueella 1.4.-31.7. ja muualla maassa 10.3.-31.7. Jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä, Suomen riistakeskus voi antaa poikkeusluvan rauhoitettujen lintujen pyydystämiseen ja tappamiseen.
(Columba oenas)
Tuntomerkit: Sepelkyyhkyä pienempi ja lyhytpyrstöisempi. Tasaisemman harmaa kuin sepelkyyhky. Lennossa näkyy siiven päällä harma alue, joka erottuu tummista reunoista. Myös takaselkä on vaaleanharmaa. Sepelkyyhkyn valkoiset kuviot puuttuvat uuttukyyhkyltä. Uuttukyyhkyn lento on nopeampaa kuin sepelkyyhkyn. Kujerrus kaksitavuinen nopeasti toistuva huu-uh ääni.
Esiintyminen: Pesii maan eteläpuoliskolla, runsain kanta Lounais-Suomessa. Viihtyy peltojen lähellä.
Lisääntyminen: Kaksi pesyettä. Ensimmäinen huhtikuussa, toinen kesäkuussa. Munii 2 valkeaa munaa koloon tai pönttöön.
Ravinto: Kuten sepelkyyhkyllä. Pystyy etsimään ravintoa vastakylvetyiltä pelloilta tehokkaasti.
Muuta: Rauhoitettu.
(Coturnix coturnix)
Tuntomerkit: Kottaraisen kokoinen kanalintu. Erona nuoreen peltopyyhyn päälaen ruskeat juovat, ruskea pyrstö ja koiraan tumma-valkokuvioinen kurkku. Naaraan ja nuoren linnun rinta täplikäs. Viiriäisellä on pyöreähkö ruumis ja lyhyet jalat, jotka eivät näy lennossa kuten ruisrääkällä. Lentää nopeasti räpyttäen, välillä liitäen. Laji on hyvin piilotteleva. Koiraan soidinhuuto kolmitavuinen vihellys.
Esiintyminen: Muuttolintu, joka saapuu Suomeen kesä-heinäkuussa ja lähtee loka-marraskuussa. Pesii harvinaisena etelärannikon tuntumassa, hajahavaintoja muualtakin Suomesta.
Lisääntyminen: Munii heinäkuussa 8–12 kellahtavaa mustapisteistä ja ruskeatäpläistä munaa. Pesä heinikossa.
Ravinto: Siemenet, lehdet, oraat ja selkärangattomat.
Muuta: Rauhoitettu.