Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Telkkä

Bucephala clangula

Tuntomerkit

Telkkä on helpoimmin tunnistettavia vesilintujamme: suuri, kolmiomainen, tummanruskea pää, lyhyt, paksutyvinen nokka sekä lyhyt ja paksu kaula ovat telkälle tunnusomaisia piirteitä. Ruumis on tukeva, ja lennossa siivistä kuuluu tuttu viuhuna.

Lennossa siipien yläpinnalla näkyy suuri, valkoinen laikku. Vanhalla koiraalla se on kyynärsiiven ja peitinhöyhenten alueella laaja ja yhtenäinen. Naaraalla valkoista väriä on vähemmän ja laikkua halkoo kaksi selvää tummaa juovaa. Nuorten lintujen laikussa valkoista on vähiten, ja sitä halkoo vain yksi juova. Se rajoittuu pelkästään siiven takaosan isoihin peitinhöyheniin ja kyynärsulkiin. Samantapainen siipikuvio on vain koskeloilla, mutta koskelot ovat muodoltaan telkän vastakohtia. Valkoisia ­kyynärsulkia lukuun ottamatta telkän siiven alapinta on yhtenäisen musta.

Uivan telkän yleisväri on harmaa. Iso pää on tummanruskea, ja väriraja harmaaseen ruumiiseen on jyrkkä. Loppusyksystä peruspukuiset koiraat alkavat sulkia takaisin juhlapukuun, jolloin niille tyypillinen valkoinen poskilaikku alkaa näkyä.

Telkkänaaras vedessä.

Esiintyminen

Telkkä on tutuimpia ja runsaslukuisimpia vesilintujamme. Sen pesimäalue kattaa koko maan puuttomia tunturialueita lukuun ottamatta. Pohjois-Suomessa se on runsaslukuisin sorsalintu. Muuttoaikaan telkät kerääntyvät pikkuparviksi isommille järville ja merenrannikolle. Syysmuutto tapahtuu varsin myöhään, ja eteläisillä merialueilla telkkiä myös talvehtii säännöllisesti.

Ravinto

Äyriäiset, hyönteiset ja nilviäiset. Sukeltaa usein ravintonsa.

Lisääntyminen

Telkkä pesii pöntöissä tai puunkoloissa, jotka saattavat sijaita kaukanakin lähimmästä vesistöstä. Munii 6–11 sinivihreää munaa huhti-toukokuussa.

Iän ja sukupuolen määritys

Metsästys

Telkkä on riistalaji. Telkkiä metsästetään kymmeniätuhansia yksilöitä vuosittain.