Sepelkyyhky

Columba palumbus

Sepelkyyhky on suurin kyyhkymme. Lennossa se vaikuttaa rintavalta ja pitkäpyrstöiseltä. Lento on suoraviivaista, ja siiveniskut ovat jänteviä. Parhaat värituntomerkit ovat lennossa näkyvät, siipien yläpinnoilla olevat valkoiset siipijuovat sekä kaulan sivulla oleva terävärajainen, valkoinen laikku eli sepel. Nuorilta yksilöiltä valkoinen kaulasepel puuttuu.

Rinnassa on syvän viininpunertava sävy, ja siipisulat ovat mustat, kapealti valkoreunaiset. Pyrstö on leveälti mustakärkinen. Muutoin sepelkyyhky on yleisväritykseltään melko tasaisen harmaa. Vain yläperä ja takaselkä erottuvat istuvalla linnulla hieman vaaleampana alueena.

Kujerrus kauas kuuluva kumea monitavuinen huhuilu.

Katso video ulkopuolisessa palvelussa.

Sepelkyyhky

Sepelkyyhky on ylivoimaisesti runsain kyyhkylajimme, ja sitä esiintyy varsin yleisenä käytännössä koko maassa. Vain pohjoisimmasta Lapista laji puuttuu. Sepelkyyhky pesii metsissä ja metsäsaarekkeissa, mutta ruokailee yleensä avomailla kuten pelloilla. Viime aikoina laji on sopeutunut kesykyyhkyn tavoin pesimään myös kaupunkien puistoissa, missä niitä vuosittain myös talvehtii muutamia yksilöitä.

Pesimäajan ulkopuolella sepelkyyhkyt liikkuvat yleensä parvina. Suurimmat muuttoparvet voivat olla satojen, jopa tuhansien yksilöiden kokoisia. Sepelkyyhkyn syysmuutto huipentuu syyskuun lopun ja lokakuun alun välisenä ajankohtana. Tällöin etenkin pohjoistuulisena päivänä suuria, pallomaisia parvia näkee korkealla taivaalla matkalla kohti etelää.

Jyvät, herneet, siemenet, silmut, lehdet, marjat ja eläinravinto.

Munii huhti-toukokuussa kaksi valkeata munaa risuista tehtyyn hataraan pesään. Pesä yleensä kuusikossa. Tuottaa yleisesti toisen poikueen.

Samankaltaiset lajit

Rauhoitettu uuttukyyhky on sepelkyyhkyä selvästi pienempi ja lyhytpyrstöisempi. Koko- ja muotoero on helppo havaita uuttukyyhkyn lentäessä sepelkyyhkyparvessa, kuten ne usein tekevät. Yksin tai lajipuhtaassa parvessa lentävän uuttukyyhkyn määrittäminen onkin jo haastavampaa. Siltä puuttuu sepelkyyhkylle tyypillinen, valkoinen siipijuova.

Yläpuolen näkyviä tuntomerkkejä ovat vaalean siniharmaat siipien yläpintojen lautumat ja yläperä, joka nousee vaaleana kiilana kohti selkää. Siipisulat ovat yksivärisen tummat, ilman sepelkyyhkylle tyypillisiä, valkoisia reunuksia. Siipien tyvessä on pienet ja lyhyet, mustat raidat. Siipien alapinnat ovat tumman harmaat. Myös valkoinen kaulasepel puuttuu, uuttukyyhkyllä on vain heikosti erottuva vihreä laikku.

Uuttukyyhkyn levinneisyys ulottuu Kaakkois-Suomesta rannikkoa myötäilevää vyöhykettä pitkin Perämeren pohjukkaan saakka. Kanta on runsaimmillaan maan lounaisosassa. Lapista laji puuttuu, ja Keski-Suomen sisämaassa se on harvinainen. Uuttukyyhky viihtyy viljelysalueilla ja niiden reunametsissä sekä puistoissa eli samoissa elinympäristöissä kuin sepelkyyhkykin.

Metsästys

Matsästysaika

Tyypillinen saalislaji etenkin eteläisen ja keskisen Suomen peltovaltaisilla alueilla. Saalismäärä on vuositasolla useita satojatuhansia yksilöitä. Metsästetään usein kuvia eli kaaveita apuna käyttäen.

Metsästys- ja pyyntiajat

Sepelkyyhky

Tuntomerkit

Sepelkyyhky

Esiintyminen

Ravinto

Lisääntyminen

Katso myös