Saukko

Näätäeläinten tavoin saukko (Lutra lutra) matkaa useimmiten loikkaamalla. Kantavalla alustalla liikkuminen on helppoa, jolloin askel venyy ja takajalkojen jäljet osuvat etutassujen jälkien etupuolelle. Rauhallisen loikan askelpituus voi kantavalla hangella olla 70–110 cm. Upottavassa lumessa liikkuminen on raskaampaa, ja silloin askel lyhenee. Ohueenkin lumeen piirtyy usein hännän laahausjälkiä. Upottavaan hankeen saukko puskee syvää kulku-uraa. Silloin loikka ei nosta eläintä hangesta kokonaan, vaan keho laahaa lumessa. Alamäessä ja joskus tasaisella maallakin saukko liukuu vatsallaan ottaen vauhtia pitkällä loikalla. Saukko on raskasrakenteinen ja kulkee muita näätäeläimiä useammin ravaten. Raviaskeleen pituus on 40–60 cm, ja saukko kulkee lyhyet jalat harallaan. 

Saukon etutassun jälki on 7–9 cm pitkä, varvasanturat ovat melko pieniä, ja varpaiden väliin pingottuu ihopoimu uimaräpyläksi. Etutassun kynnet ovat voimakkaammat kuin takatassun. Kämmenantura on melko suuri, samoin ranneantura. Ranneanturan jälkipainallus voi silti olla pieni tai puuttua jäljestä kokonaan. Takatassu on etutassua pienempi (5–7 cm). Jalkapohjan antura on suuri, mutta usein se ei piirry jälkeen kokonaan. Ohuessa lumessa tai paljaalla maalla voi jälkeen piirtyä lähes pelkästään varpaiden painallukset. 

Saukko merkitsee reviirinsä ulostein. Se ulostaa usein vesikiville ja rannoille ympäristöä korkeammille paikoille, joista toiset saukot helposti löytävät ne. Uloste on tummaa, ja siinä näkyy kalasuomuja ja luita. Kun saukko on syönyt sammakoita, uloste käy tahmeaksi. Haju on usein imelähkö eikä kovin vastenmielinen. 

Saukko on metsästyslailla rauhoitettu. Kalanviljelyaltailta pyydetään pieniä määriä saukkoja vahinkojen estämiseksi. Pyynti on mahdollista vain Suomen riistakeskukselta haettavalla poikkeusluvalla.