Rusakko

Lepus europaeus

Ruumiin pituus 50–70 cm. Paino 3–7 kg. Rusakon väri on koko vuoden selkäpuolelta kellertävän ruskea ja mahapuolelta valkea. Talvikarva on jonkin verran vaaleampi. Pää ja korvat ovat pidemmät kuin metsäjäniksellä. Häntä on pidempi ja aina päältä musta, toisin kuin metsäjäniksellä.

Rusakko alkoi levitä maahamme kaakosta noin sata vuotta sitten. Lajia esiintyy tällä hetkellä Oulu–Joensuun linjan eteläpuolella. Kannat ovat runsaimmat Lounais-Suomessa. Rusakko on viljelysalueiden laji, jota on meillä aikaisemmin kutsuttu myös peltojänikseksi. Sitä voi nähdä pelloilla myös päiväsaikaan, mutta useimmiten päivämakuupaikka on metsäsaarekkeissa ja pellonreunoissa. Syvälle metsään se ei juuri mene.

Rusakko on peltovaltaisten alueiden laji, mutta se menestyy myös metsissä, kunhan peltoja on lähistöllä. Rusakko on Etelä-Suomessa laajentanut elinympäristöjään alueille, joilta metsäjänis on joutunut väistymään. Useimmiten rusakon päivämakuupaikka sijaitsee metsäsaarekkeissa ja pellon reunoilla. Usein se makaa myös puutarhoissa ihmisasutuksen läheisyydessä. Rusakko on monille pedoille mieluisa saalis, joten esimerkiksi ketut ja ilvekset liikkuvat toisinaan asutuksen läheisyydessä juuri rusakkosaalis mielessä.

Pääasiassa ruohovartiset kasvit. Ruokailee viljelyksillä vilja-, heinä- ja juurikaspelloilla. Talvella rusakko syö puiden kuoria ja voi aiheuttaa vahinkoja puutarhoissa esimerkiksi syömällä omenapuita ja muita istutuksia.

Kiima alkaa varhain keväällä. Lisääntymiskausi voi jatkua syksyyn asti. Yleensä kaksi poikuetta vuodessa, joskus jopa neljä. Kantoaika 42–46 vuorokautta. Synnyttää 2–4 poikasta kasvillisuuden suojaan. Poikaset itsenäistyvät nopeasti.

Jäljet

Jänisten jäljet ovat yleisimpiä lumijälkiä luonnossamme. Jälkilaskennoissa ne muodostavat paikoin lähes puolet kaikista metsässä tavattavista jäljistä. Jänisten jäljiksi ne ovat lähes aina heti tunnistettavissa, mutta metsäjäniksen ja rusakon jälkien erottaminen toisistaan voi olla hankalaa. Mahdottomaksi tehtävä käy rusakko–metsäjänisristeymän jälkien äärellä.

Yleisin jälkikuvio on tyypillinen ”kaksi isoa rinnan ja niiden takana kaksi pienempää peräkkäin”. Tämä jälkikuvio on niin yleinen, että moni luulee, etteivät jänikset muunlaista jälkeä teekään. Jänisten jälkikuvio on samanlainen niin laukassa kuin loikassakin. Rauhallisessa ravinnonhakuliikkeessä eläin useimmiten laukkaa. Askelpituus vaihtelee melkoisesti. Niin metsäjänis kuin rusakko loikkii rauhallisesti noin 40 cm:n askelin. Kun nopeus lisääntyy, askel venyy ja vastaavasti venyy myös jälkikuvio siten, että yksittäiset jälkipainallukset ovat kauempana toisistaan.

Metsäjäniksen takajalan jälki on yleensä selvästi leveämpi kuin rusakon. Ohuella kantavalla lumella metsäjäniksen jälki on kärjestään pyöristynyt, kun taas rusakon jälki on teräväkärkinen. Hieman upottavassa lumessa rusakon jälkipainallus on yleensä selvästi soikeampi kuin metsäjäniksen.

Upottavassa lumessa metsäjäniksen varpaat harittavat kantopintaa lisätäkseen. Rusakon varpaat eivät yleensä harita aivan yhtä paljon. On kuitenkin tilanteita, joissa rusakkokin näyttää levittävän varpaitaan melko paljon. Rusakko-metsäjänisristeymien jälkiä ei ole tarkemmin tutkittu.

Metsästys

Metsästysaika

Rusakon metsästys tapahtuu tyypillisesti lähellä asutuksia ja liikenneväyliä. Rusakot pakenevat usein juosten teitä pitkin asutuksen sekaan. Tämän vuoksi lajin metsästys ajavilla koirilla on toisinaan haasteellista. Rusakkoa metsästetään usein pienimuotoisena seuruemetsästyksenä joko yhden tai muutaman henkilön ajaessa rusakot liikkeelle. Usein käytetään myös karkottavia koiria vauhdittamaan rusakkojen juoksemista passiketjuun asti. Rusakkoja metsästetään myös jäljittämällä sekä karkottavilta ja seisovilta koirilta sekä jonkin verran myös vahtimalla ruokailupaikoilta. Saalismäärät vuosittain kymmeniä tuhansia yksilöitä.

Metsästys- ja pyyntiajat

Rusakko

Tuntomerkit

Esiintyminen

Elintavat ja käyttäytyminen

Ravinto

Lisääntyminen

Katso myös