Metsäkauris

Metsäkauriin sorkka on pieni ja siro. Jälkipainallus on noin viiden senttimetrin mittainen. Pukin sorkka on hieman isompi, mutta sekään ei juuri yllä 6 cm:n pituuteen. Sorkka on reunoiltaan pyöreämpi kuin kuusipeuran sorkka. Käydessään kauris usein levittää etujalan sorkkia hieman. Lumessa se astuu tarkasti omiin jälkiinsä ja käyntiaskeleen pituus jää selvästi alle metrin. Kantavalla alustalla ei ole tarvetta astua omiin jälkiinsä ja jalat harottavat selvästi; etujalat enemmän kuin takajalat. Ravissa askeleen pituus on metristä puoleentoista, ja raajat harottavat vähemmän. Ravatessaan kauris useimmiten astuu omiin jälkiinsä.

Pienen kokonsa johdosta metsäkauriilla on enemmän vihollisia kuin isoilla hirvieläimillä. Se on myös käyttäytymiseltään selvästi arka ja hieman hermostunut. Vaaran uhatessa kauris pakenee pitkin loikin, jolloin sen askelpituus venyy jopa kolmeen metriin. Loikassa ja nopeassa ravissa etujalkojen lisäsorkkien painallukset näkyvät jäljessä, ja sorkat leviävät selvään v-muotoon. 

Talvisin metsäkauriit elävät yleensä pienissä laumoissa. Metsäkauriin jäljen erottaminen nuoren valkohäntäpeuran jäljestä voi alkutalvesta olla hankalaa. Kuusipeuran sorkka taas on selvästi pitempi ja suhteessa kapeampi kuin metsäkauriin. Pienimmät kuusipeuran jäljet eivät kuitenkaan juuri ole isompia kuin metsäkauriin, joten näiden lajien erottaminen toisistaan voi olla hankalaa. Vaikeissa tapauksissa on erityisesti tarkkailtava sorkkien suhteellista leveyttä. 

Kauriin talviset ulostepapanat ovat tummia, lähes mustia. Ne ovat 10–15 mm pitkiä ja kiinteitä. Kesäulosteet ovat pehmeämpiä ja vaaleampia ruohomaisen ravinnon takia. 

Metsäkauriita metsästetään tyypillisesti pieniä ajavia koiria ja karkottavia koiria käyttäen tai ruokintapaikoilta kyttäämällä. Manner-Suomessa ammutaan tuhansia yksilöitä vuosittain. Ahvenanmaalla eläintiheydet ovat runsaammat ja saalismäärät suhteessa isompia. Saalismäärät vähenevät kovien talvien jälkeen kannan heiketessä. Leutojen talvien jälkeen kanta yleensä runsastuu, minkä seurauksena myös saalismäärät kasvavat. 

Metsäkauriin metsästykseen ei vaadita nykyisin Suomen riistakeskukselta haettavaa pyyntilupaa, vaan pyynti on mahdollista, jos henkilöllä on voimassa oleva metsästyskortti ja lupa metsästää metsäkaurista tietyllä alueella. Saadusta saaliista on kuitenkin ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa Suomen riistakeskukselle. Kiväärillä ja jousella metsästettäessä myös ampumakoe vaaditaan.

Metsäkauris on olosuhteille ja saalistukselle herkkä laji. Mikäli petoja on vähän ja talvet leutoja voi metsäkauriskannan tuotto olla hyvinkin suurta. Vastaavasti ankara talvi sekä ketun ja ilveksen predaatio voivat romahduttaa paikallisen kauriskannan.

Liian tiheässä kauriskannassa kilpailu ravinnosta kiihtyy. Tämä voi johtaa eläinten terveydentilan heikkenemiseen ja ruhopainojen sekä vasatuoton laskuun. Myöskään liian harvassa kannassa metsäkauriin lisääntymiskäyttäytyminen ei toimi normaalisti ja vasatuotto laskee.

Metsäkauriin lisääntymiskäyttäytyminen toimii parhaiten suhteellisen tasaisella sukupuolijakaumalla. Pukkien lisääntymismenestys riippuu niiden kyvystä ylläpitää hyvälaatuista reviiriä. Pukit valtaavat reviirin yleensä noin kolmen vuoden ikäisinä. Parhaassa lisääntymisiässä ne ovat 4–8-vuotiaina.

Metsäkauris synnyttää runsaasti vasoja ja pieni osa naaraista voi saada jopa neljä vasaa suotuisissa olosuhteissa. Useimmiten vasoja on kaksi tai kolme. Tuottavimmillaan naaras on 3–7 vuoden ikäisenä. Vaikka vasoja syntyy paljon, on niiden kuolleisuus kuitenkin monesti suurta muun muassa ketun saalistuksen takia.