Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan
Kirjaudu sivulle
Kirjaudu sivulle
Valitse kieli

Metsäjänis

Lepus timidus

Tuntomerkit

Ruumiin pituus 50–60 cm. Paino yleensä 2,5–3,5 kg. Karva ja sen väritys vaihtuu vuodenaikojen mukaan. Talvikarva on täysin valkoinen, mutta korvien päät ovat aina mustat. Lyhyt töpöhäntä on sekä kesällä että talvella valkoinen. Rusakolla häntä on aina päältä musta, ja se on pidempi kuin metsäjäniksellä. Kesällä selkäpuoli on tummanharmaa ja vatsapuoli vaalean harmaa.

Korvat ovat isot, mutta selvästi rusakon korvia pienemmät. Jänis pystyy levittämään takajalkojen varpaat haralleen niin sanotuksi ”lumikengäksi”, jolloin se pysyy pehmeässäkin lumessa pinnalla. 

Metsäjänis istuu ja kuuntelee.

Esiintyminen

Tavataan koko maassa. Voimakkaat kannanvaihtelut ovat metsäjänikselle tyypillisiä. Kannat voivat säilyä runsaina useita vuosia, kunnes useimmiten taudit harventavat jäniskantoja tuntuvasti. Metsäjänis elää nimensä mukaisesti pääasiassa metsissä, mutta sen elinpaikkavaatimukset ovat melko väljät. Se viihtyy myös pensaikoissa, aukeiden reunoilla, luonnonniityillä ja rannoilla. 

Elintavat ja käyttäytyminen

Metsäjänis liikkuu öisin ja hämärissä. Se viihtyy pääasiassa metsissä, mutta myös aukeiden reunoilla, luonnonniityillä ja rannoilla. Joskus sen tapaa päivämakuulla jopa aukealta pellolta. Myös metsäjäniksen kannat saattavat jäniseläimille tyypillisesti olla hyvin runsaat useita vuosia, mutta kanta voi romahtaa nopeasti pääasiassa tautien seurauksena.

Päivämakuupaikaksi metsäjänis valitsee yksinkertaisen kasvillisuuden tarjoaman suojapaikan. Ennen makuulle asettumista se kulkee jonkin matkaa kauemmas syönnösalueelta. Jäljittäjäänsä harhauttaakseen se tekee paluuperiä, joiden lopuksi se loikkaa pitkän sivuloikan jatkaakseen matkaa eri suuntaan tai asettuakseen makuulle. Kelistä riippuen metsäjänis pakenee lähestyvää saalistajaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa tai pyrkii piilottelemaan makuuksessa viimeiseen asti. Yleensä kireällä pakkassäällä metsäjänis karkkoaa makuukselta herkemmin kuin lauhalla, suttuisella kelillä. Jänis pakenee yleensä siinä vaiheessa, kun sitä jäljittävä pysähtyy lähelle, tai viimeistään silloin, kun jäljittäjä meinaa astua sen päälle. 

Ravinto 

Puiden ja pensaiden oksat ja kuori. Suosittuja lehtipuita ovat muun muassa haapa, pajut, koivu ja pihlaja. Metsäjänis syö lisäksi erilaisia varpuja ja kesällä ruohovartisia kasveja. Puupitoisen ravinnon takia metsäjäniksen papanat ovat lajille tunnusomaisesti pieniä ja niitä on runsaasti. Talvella metsäjänis hakeutuu mielellään ruokintapaikoille. Ravinnon saantia helpottaakseen jäniksille voi tarjota heinää ja lehtikerppuja tai kaataa maanomistajan luvalla haapoja. 

Lisääntyminen 

Kiima alkaa Etelä-Suomessa helmikuussa, pohjoisempana maalis-huhtikuussa. Kantoaika 50 vrk. Ei tee pesää, vaan synnyttää kasvillisuuden suojaan 5–16 poikasta. Poikaset itsenäistyvät nopeasti. Naaraalla voi olla vuodessa 1–3 poikuetta. 

Jäljet

Jäniksen varpaat sijaitsevat epäsymmetrisesti siten, että uloin varvas jää muita varpaita lyhyemmäksi. Tämä epäsymmetrisyys näkyy selvimmin jäljessä, jossa varpaat ovat supussa. 

Metsäjäniksen takajalan jälki on 7–10 cm pitkä (ilman kantapäätä), kun taas isomman rusakon jälki ei juuri ole 9 cm:ä pitempi. Metsäjäniksen takajalka on leveämpi kuin rusakon. Metsäjäniksen ja rusakon etukäpälät ovat muuten hyvin samankaltaiset; metsäjäniksen etukäpälän jälki on 5–7 cm pitkä, rusakon hieman pienempi. Myös etujalkojen varpaat sijoittuvat epäsymmetrisesti samalla tavalla kuin takajalkojen. 

Jänisten polkuanturat ovat karvapeitteiset, minkä johdosta varvasanturat piirtyvät jälkeen epäselvinä hyvässäkin jälkilumessa. Jäniksen takakäpälä on etukäpälää huomattavasti kookkaampi. Jälkeen piirtyy neljä varvasta. Varpaiden taakse jää vielä kahden karvatyynyn painallukset. 

Jänis matkaa loikkaamalla, ja rauhallisen loikan askelpituus on noin 40 cm. Jänisten muut jälkikuviot ovat paljon vähemmän tunnettuja. Kantavalla hangella ne jättävät aika ajoin jälkeä, joka erehdyttävästi voi muistuttaa ketun ravijälkeä. Jäniksen jäljeksi sen voi kuitenkin tunnistaa siitä, että kahta isoa jälkeä seuraa aina kaksi pientä jälkeä. Pakoloikan jälkikuvio on myös selvästi tavallisesta loikasta poikkeava. Siinä syntyy parijälkeä, joka lievästi muistuttaa näätäeläimen jälkeä. Etukäpälien jäljet ovat rinnan, kuten myös takakäpälien. Askelpituus voi lähennellä jopa neljää metriä, kun jänis pinkoo pakoon kettua tai muuta petoa. 

Jätökset

Metsäjäniksen ulostepapanat ovat tummia, pyöreitä ja halkaisijaltaan noin 1,5 cm. Niitä löytyy runsaasti jäniksen syömäpaikoilta. Jänis syö melko huonolaatuista ravintoa, jota on syötävä paljon. Siten ulostepapanoitakin muodostuu sadoittain vuorokaudessa. 

Metsästys
Metsästysaika

Metsäjäniksen metsästys on suosittu metsästysmuoto. Eniten jäniksiä metsästetään ajavilta koirilta. Vuotuiset saalismäärät vaihtelevat kantojen runsauden mukaan. Huippusaalis oli metsästysvuonna (1982–1983) 955 000 yksilöä, mutta 2000-luvulla saalismäärät ovat vaihdelleet yleensä 100 000–200 000 yksilön välillä. 

Katso myös

Metsästys- ja pyyntiajat Poikkeuslupa riistanisäkkäille