Merilokki
Larus marinus
Tuntomerkit
Suurin Suomessa esiintyvä lokki. Aikuisen linnun selkä ja siivenpäälliset tumman harmaanmustat, selkälokilla vastaavat ovat mustemmat. Erona selkälokkiin suurempi koko, vaalean lihanväriset tai harmahtavat jalat; jykevämpi nokka, pää ja niska. Lennossa erona selkälokkiin leveiden siipien tylpät kärjet, joissa on laajalti valkeaa sekä siiven leveämmin valkea takareuna, joka jatkuu siivenkärkeen saakka (selkälokilla ei yleensä jatku yhtä pitkälle).
Merilokin siivet kuultavat taivasta vasten kauniisti. Siivenalusen takareuna on vaaleamman harmaampi, eikä yhtä jyrkkärajainen kuin selkälokin siivenalunen. Nuori merilokki vaikea erottaa nuoresta selkälokista; molemmat ovat ruskeankirjavia. Nuoren merilokin siiven sisemmät sulat ovat vaaleammat kuin ulommat, nuorella selkälokilla kaikki siipisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat. Nuori merilokki on kookkaampi ja vaaleapäisempi ja isonokkaisempi kuin nuori selkälokki (tai harmaalokki). Määritystä helpottaa mikäli poikaset ovat emojensa seurassa.
Merilokki
Samankaltaiset lajit
Merilokki muistuttaa rauhoitettua selkälokkia. Vanhat meri- ja selkälokit ovat mustaselkäisiä. Värituntomerkit ovat muutoin lähes identtiset, vain jalkojen väri on selvästi erilainen: merilokilla jalat ovat haalean pinkit, selkälokilla keltaiset. Selvemmät erot lajien välillä koskevat kokoa ja muotoa.
Merilokki on Suomen lokeista kookkain ja rotevin. Siivenkärjet eivät ulotu juuri pyrstönkärkeä pidemmälle. Selkälokki sen sijaan on muodoltaan hoikka ja siro. Istuvan linnun pitkät siivet ulottuvat pitkälle pyrstönkärjen taakse. Nokka on selvästi merilokin nokkaa ohuempi.
Kun mustaselkäisen lokin näkee lennossa, huomio kannattaa kiinnittää linnun kokoon ja muotoon. Merilokilla siivet ovat leveät ja vatsa pyöristyy selvästi. Selkälokin siivet ovat pitkät ja teräväkärkiset, ja sen ruumiinrakenne on selvästi hoikempi. Merilokilla on selvästi erottuvat ja kookkaat, valkoiset täplät siiven kärjessä, ja siiven valkoinen takareuna ulottuu siiven kärkeen saakka. Selkälokilla siiven kärki on käytännössä lähes kokonaan musta. Vain läheltä tarkasteltuna erottuvat pienenpienet, valkoiset pisteet. Siiven valkoinen takareuna katkeaa ennen siiven kärkeä.
Selkälokki pesii sekä rannikolla että sisämaassa. Rannikon kanta keskittyy saaristoon ja luodoille, sisämaassa suurimmille selkävesille aina Etelä-Lappiin saakka. Käytännössä siis suomalaisen järvenselän luodolla istuva, mustaselkäinen lokki on mitä todennäköisimmin selkälokki. Se on pitkänmatkanmuuttaja ja saapuu Suomeen vasta toukokuulla. Takaisin etelään selkälokki lähtee jo elo-syyskuussa, eli se viettää täällä vain muutaman kuukauden.
