Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Merihanhi

Anser anser

Tuntomerkit

Merihanhi on harmaista hanhista helpoin tunnistettava. Se on keskimäärin hieman metsähanhea suurempi ja rotevampi. Sen tunnistaa sekä lennossa että maassa muita hanhia vaaleammasta yleis­väristä. Lennossa siipien hopeanharmaat etureunat rajautuvat jyrkästi mustahkoihin siipisulkiin niin ylä- kuin alapuolellakin. Kirkkaassa myötävalossa siivet vaikuttavat jopa lähes mustavalkoisilta. Siniharmaa yläperä ja takaselkä erottuvat yläselkää ­vaaleampina. Pää ja paksu kaula ovat yksivärisen vaalean ­ruskeanharmaat, eivätkä ne erotu muuta ruumista tummempina.

Vanhojen lintujen paksu nokka on kirkkaan oranssi ilman mustaa väriä. ­Syksyisillä ­nuorilla linnuilla nokan kynsi on musta. Jalat ovat vaaleanpunaiset.

Äänet ovat meluisia, soinnuttomia kaakatuksia: ”ga-ga, ga-ga”. Joskus kuulee myös kirkkaita kiljahduksia. Usein lähestyvän merihanhen paras tuntomerkki onkin juuri sen omaperäinen ääni.

Uiva merihanhi.

Esiintyminen

Merihanhi on merenrantojen ja saariston laji. Se pesii koko merialueella Virolahdelta Tornioon, ­mutta on sisämaassa harvalukuinen vieras.

Syysmuutto tapahtuu muita hanhia aikaisemmin. Perämereltä merihanhet katoavat elokuun aikana ja muualtakin Suomesta viimeistään syyskuussa. Usein metsästyksen aloitus käynnistää merihanhien päämuuton. Sitä ennen, jo heinäkuulta alkaen, merihanhet kerääntyvät suuriksi parviksi ja parhaimmilla paikoilla niitä saattaa laiduntaa satoja, jopa tuhansia yksilöitä. Suurimmat parvet nähdään yleensä ­merenrantaniityillä tai rannikon läheisyydessä ­sänkipelloilla. Muutto tapahtuu pääasiassa merellä, joten muuttavia merihanhiparvia ei juuri näe.

Ravinto

Ruoho, levät, siemenet, jyvät ja marjat.

Lisääntyminen

Munii 4–7 valkeaa munaa huhtikuussa. Pesä pensaan alla, ruohikossa tai avoimella paikalla rannalla.

Iän ja sukupuolen määritys

Metsästys

Metsästetään tuhansia yksilöitä vuosittain. Saalismäärät ovat kasvaneet lajin runsastuttua selvästi 2000-luvun aikana.