Mäyrä

Meles meles

Ruumiin pituus 60–90 cm. Häntä 11–20 cm. Paino vaihtelee vuodenajasta riippuen 4,5–24 kg:n välillä. Mäyrä on yleisilmeeltään matala ja tanakka. Pää on ruumiiseen verrattuna kapea ja suippo. Lajin erottaa esimerkiksi supikoirasta parhaiten sille tyypillisen valkomustan ”viirunaaman” perusteella. Selkä on väriltään harmaa ja peitinkarvojen päät valkeat. Vatsa on musta, ja musta väri voi ulottua myös kupeille. Häntä on ruumiiseen nähden lyhyt ja leveä. Kynnet ovat erityisen pitkät ja voimakkaat.

Katso video ulkopuolisessa palvelussa.

Mäyrä

Eteläinen laji, jota tavataan yleisenä Oulun korkeudelle. Yöeläin. Nukkuu talviunta lokakuusta huhtikuuhun.

Vahvojen eturaajojen, lapiomaisten tassujen ja voimakkaiden kynsien ansiosta laji on sopeutunut hyvin luolastojen kaivamiseen. Eläin viettääkin suuren osan elämästään maanalaisissa käytävissä, kivikoissa tai rakennusten alla. Yleensä se kaivaa aina käytäviä käyttämäänsä pesään, joten kivikon tai rakennuksen alla voi olla laaja, useiden metrien syvyyteen ulottuva käytäväverkosto. Kettu ja supikoira hyödyntävät mäyrän kaivamia pesäluolastoja, koska ne ovat sitä selvästi huonompia luolien kaivajia. Mäyrä liikkuu ulkona pitkiäkin matkoja keväästä syksyyn ulottuvana ajankohtana. Eläin liikkuu hämärässä ja öisin. Päivät se viettää suojaisessa pesäpaikassaan. Talvet mäyrä nukkuu talviunta.

Mäyrä on kaikkiruokainen laji. Se syö muun muassa pikkunisäkkäitä, sammakoita, kastematoja, viljaa, marjoja, hyönteisiä, lintuja, haaskoja, munia ja matelijoita. Se on kuitenkin selvästi muita näätäeläimiä huonompi saalistaja.

Kiima-aika alkukesällä. Mäyrällä on viivästynyt sikiönkehitys, ja se synnyttää maalis-huhtikuussa pesäluolastoon 2–5 poikasta.

Jäljet

Mäyrän (Meles meles) jäljet ovat luonnossamme helpoimmin tunnettavia nisäkkäänjälkiä. Mäyrän jälkipainallus muistuttaa pientä karhunjälkeä. Jäljessä erottuu useimmiten viisi varvasanturaa. Keskiantura on suuri. Etukäpälän jälki on noin 5 cm pitkä, ja takakäpälän puolta senttiä lyhyempi. Joskus kantapää ja ranneantura piirtyvät jälkeen. Silloin etukäpälän jälki on lähes 7 cm:n mittainen. Etukäpälien kynnet ovat pitkät, noin kaksi kertaa takakäpälien kynsiä pidemmät.

Mäyrän lumijälkiä voi tavata syksyn ensilumilla ja jälleen kevään viimeisistä kinoksista tai alkukevään räntäsäillä. Yleensä mäyrä on melko hidasliikkeinen, mutta kömpelöksi sitä ei voi sanoa. Käydessään mäyrä usein astuu takatassullaan etutassun jälkeen. Kiireettömästi kulkiessaan se astelee varpaat sisäänpäin. Lyhyet jalat tanakassa kehossa ovat harallaan. Käyntiaskeleen pituus on puolisen metriä, ja jäljen askelleveys on silmiinpistävän suuri.

Mäyrän asuttaman luolaston tunnistaa vahvoista kulku-urista ja ulos tuodusta maasta. Joskus maata on voitu kasata luolan suuaukon ulkopuolelle suuriakin määriä, jolloin ympärille muodostuu kumpu. Mäyrä puhdistaa luolastojaan. Tällöin suuaukon lähistöltä voi löytyä heinäntuppoja tai muuta vastaavaa, jota mäyrä on käyttänyt pehmikkeenä.

Jätökset

Mäyrä perustaa käymälän pesäluolan lähelle. Käymälä on matala kuoppa, johon mäyrä käy ulostamassa. Kuopan ympäriltä löytää usein myös mäyrän karkeita, vaaleita, tummakärkisiä karvoja. Ulosteet, jotka muistuttavat ketun ulosteita ovat noin 10 cm:n mittaisia, toisesta päästään teräväkärkisiä pötkylöitä. Ulosteen koostumus vaihtelee ravinnon mukaan.

Metsästys

Metsästysaika

Mäyriä metsästetään jonkin verran riistanhoidollisista syistä, ja niitä saadaan usein saaliiksi myös supikoiran pyynnin yhteydessä. Toisinaan mäyriä metsästetään lisäksi rakennusten alta aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi. Pyyntimenetelmiä ovat muun muassa elävänä pyytävät loukut, pysäyttävät koirat, haaskalta metsästäminen sekä luolakoirien käyttö. Vuotuinen saalismäärä on viime vuosina vaihdellut noin kymmenentuhannen yksilön molemmin puolin.

Metsästys- ja pyyntiajat

Mäyrä

Tuntomerkit

Mäyrä

Esiintyminen

Elintavat ja käyttäytyminen

Ravinto

Lisääntyminen

Katso myös