Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Lehtokurppa

Scolopax rustica

Tuntomerkit

Lehtokurppa on noin uuttukyyhkyn kokoinen ja muodoltaankin kyyhkymäisen pullea. Vaikka se on kahlaaja, sen jalat ovat hyvin lyhyet. Kauempaa katsottuna lehtokurppa on yleisväritykseltään lämpimän ­tummanruskea. Lähempää nähtynä huomaa, että sen höyhenpuku on hyvin kirjava. Alapuoli on poikittaisraitainen, ja yläpuolella on pienipiirteistä kuviointia, joka muodostaa leveitä pitkittäisjuovia.

Lajityypillinen tuntomerkki ovat myös päälaen leveät, mustat ja ruskeat poikittaisjuovat. Lentoon räpsähtäessään erottuvin tuntomerkki on pyrstön ja yläperän voimakkaan punaruskea sävy. Lehtokurpan nokka on pitkä ja suora, ja lennossa se sojottaa selvästi alaviistoon. Siivet ovat lyhyet, leveät ja pyöreät, siiveniskut ovat nopeita, räpistelevän epäsäännöllisiä.

Lehtokurppa lennossa.

Esiintyminen

Lehtokurppa pesii yleisenä koko Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Sen tapaa useimmin kosteissa, rehevissä metsissä ja niiden reunamilla. Maassa ­ollessaan sitä ei monestikaan näe, ennen kuin se räpsähtää lentoon.

Yömuuttajana lehtokurpan ­näkee useimmin lennossa aamu- ja iltahämärissä. Toisinaan, etenkin syksyisin, lehtokurppia voi nähdä iltapimeässä pihojen ja puistojen nurmikolla ”kairaamassa” matoja ja toukkia.

Ravinto

Madot, etanat, toukat, hyönteiset.

Lisääntyminen

Lehtokurpan keväinen soidin on lajityypillinen: se lentää lähinnä iltahämärässä matalalla, juuri ja juuri puiden latvojen yläpuolella, tiettyä reittiä seuraten, hitaasti, mutta suoraviivaisesti edeten, nokka maata kohti sojottaen. Soidinlennon kuuluvin ääni on muutaman sekunnin välein toistettu, korkea piiskaus ”pissp!”. Lähempää kuuluu lisäksi vaimea, matala, rytmikäs korina. Joskus kaksi lehtokurppaa kisailee keskenään, jolloin niiden ääni kiihtyy kiihkeäksi pilputukseksi.

Munii huhti-toukokuussa 3–4 puikeaa, kellanharmaata ruskeatäpläistä munaa. Joskus toinen pesue kesä-heinäkuussa. Pesä maassa varvikon suojassa.

Samankaltaiset lajit

Suomessa pesii säännöllisesti myös muita kurppalajeja, joita ovat taivaanvuohi ja jänkäkurppa. Molemmat lajit ovat selvästi lehtokurppaa pienempiä. Lisäksi ne ovat suo- ja kosteikkolajeja, kun taas lehtokurppa viihtyy metsissä ja nurmi­koilla.

Taivaanvuohi
Rauhoitettu taivaanvuohi on kooltaan lehtokurppaa pienempi ja sillä on selässä vaaleita pitkittäisjuovia toisin kuin lehtokurpalla. Se on myös pidempinokkainen.
Metsästys

Lehtokurppia metsästetään jonkin verran seisovien koirien avulla. Saalismäärät ovat joitakin tuhansia yksilöitä vuositasolla.