Karhu
Ursus arctos
Tuntomerkit
Karhu on suurikokoisin maalla elävä petoeläin Suomessa. Sen pituus on 135–250 cm. Häntä on lyhyt, vain 5–15 cm, ja osittain turkin peitossa. Naaraat ovat pienempiä ja painavat yleensä 45–170 kg. Urokset painavat yleensä 47–230 kg. Tuuhea turkki antaa karhusta pyöreän vaikutelman. Pienet korvat ovat pyöreäpäiset, mutta erottuvat kuitenkin selvästi. Karhun väritys vaihtelee mustanruskeasta kellanruskeaan. Karhu käyttää voimakkaita eturaajojaan liikkuessaan ja saalistaessaan, ja eläin kiipeää ja ui hyvin.
Karhu
Jäljet
Karhu on kantapääastuja. Sekä etu- että takatassujen jälkiin piirtyy viisi varvasta. Karhun jälkiä näkee vain harvoin lumella. Sulan maan aikaan jälkiin voi törmätä esimerkiksi metsäautoteiden pientareilla ja ojapenkoissa. Karhun jälki muistuttaa läheisesti mäyrän jälkeä, mutta on huomattavan paljon sitä isompi. Yleisin kulkutapa on käynti. Karhun liikkuminen onkin yleensä kiireetöntä ja se ravaa ja laukkaa harvemmin kuin muut eläimet.
Kuvia muista karhun jättämistä jäljistä:
Jätökset
Metsästys
Karhu on metsästyslailla rauhoitettu, mutta sitä pyydetään poronhoitoalueella maa- ja metsätalousministeriön määräämän enimmäiskiintiön rajoissa. Muualla maassa karhuja voidaan metsästää erityisistä syistä Suomen riistakeskuksen myöntämällä poikkeusluvalla. Karhuja metsästetään tyypillisesti pysäyttäviä suurriistakoiria sekä lisääntyneessä määrin myös ajavia koiria käyttäen. Karhun metsästäminen on kiellettyä pellolta, jolta sato on korjaamatta, nurmipeltoja lukuun ottamatta. Myös haaskan käyttö on kiellettyä karhun metsästyksessä.
Hoitosuunnitelma
Karhukannan hoitosuunnitelman (mmm.fi) päätavoitteina on säilyttää karhukanta suotuisalla suojelutasolla ja ottaa samalla karhukannan hoidossa huomioon taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset vaatimukset ja vaikutukset sekä alueelliset erityispiirteet.
Tavoitteena on myös ylläpitää karhukannan ihmisarkuutta. Karhukannan suotuisan suojelutason säilyttämisessä kyse on karhukannan elinvoimaisuuden turvaamisesta ja samalla siitä, että karhun elinalueilla asuvien kansalaisten eri tarpeet ja näkemykset ja sosiaalinen kestävyys huomioidaan.
Karhukannan hoitosuunnitelmassa kuvataan keskeiset toimenpiteet, joiden tavoitteena on turvata elinvoimainen karhukanta osana suomalaista luontoa ja ekosysteemeitä, mahdollistaa karhukannan kestävä kannanhoidollinen metsästys sekä vastata karhun aiheuttamiin taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin kuten poro- ja kotieläinvahinkoihin.
Suunnitelmalla vastataan myös Suomea koskeviin kansainvälisiin velvoitteisiin. Suomen karhukannan suotuisan suojelutason viitearvoksi katsotaan hoitosuunnitelmassa 1 400 yksilöä.
Karhukannan kannanhoitoalueet ovat poronhoitoalue ja poronhoitoalueen ulkopuolella itäinen alue, keskinen alue, läntinen alue ja eteläinen alue. Kannanhoitoalueiden tavoitteet ja toimenpiteet tukevat laajemmin valtakunnan tason karhukannan hoitoa ja hoitosuunnitelman päätavoitteita.