Fasaani
Phasianus colchicus
Tuntomerkit
Teertä suurempi pitkäpyrstöinen peltokanalintu. Koiras on kirkasvärinen, höyhenpuku kuparinruskea, tummin läikin, vatsa on tumma, pää vihertävänkiiltoinen, päässä töyhdöt, silmän ympärillä punaiset ihopoimut, kaulassa usein valkea rengas.
Naaras on ulkonäöltään täysin erilainen kuin koiras: se on hiekanruskea ja tummakuvioinen. Kooltaan se on selvästi peltopyytä isompi. Pyrstö, kaula ja jalat ovat pitkät. Usein fasaanin näkeekin juosta viipottamassa pyrstö pystyssä, kun se pinkoo kovaa vauhtia pakoon häiriön aiheuttajaa. Yleensä fasaani siis pakenee juosten, mutta joskus ne pyrähtävät myös lentoon. Myös tällöin pitkä pyrstö on hyvä tuntomerkki.
Yleisväritykseltään lentävä naarasfasaani on tasaisen hiekanruskea ilman näkyviä värikuvioita. Huristavat siivet erottuvat vaaleampina. Kun fasaania pääsee tarkastelemaan lähempää, linnun näkyvin piirre on silmien ympärillä olevat vaaleat ”silmälasikuviot”.
Fasaanin väritys vaihtelee ja siitä tavataan tummaa melanistista muotoa. Nuoret lyhyempipyrstöisiä kuin naaraat ja vaaleampia.
Koiraan soidinhuuto käheä ’göök-köö’, jota säestää siiveniskuilla.
Jäljet
Kukot ovat kanoja selvästi isompia. Jäljen pituus on noin 6–8 cm. Sukupuoli lienee usein tunnistettavissa jäljen koosta. Fasaanin varpaat ovat huomattavasti kapeammat kuin metsäkanalintujen, joten fasaanin jälkipainallus on siro. Fasaani on pitkäjalkainen, ja se on nopea juoksija. Siten askeleen pituudessa on suuri vaihtelu.
Metsästys
Lajia metsästetään pääasiassa seisovien ja ylösajavien koirien avulla. Saalismäärä on vuositasolla kymmeniä tuhansia yksilöitä.