Alli

Alli on pienin sukeltajasorsamme. Se on hyvin töpäkkä, pienipäinen ja lyhytkaulainen. Nokka on lyhyt ja korkea.

Siivet ovat kapeat ja terävät. Siiveniskut ovat nopeat ja matalat, pääasiassa vaakatason alapuolelle. Lisäksi siivet ovat yleensä hieman taaksepäin taipuneet. Nämä seikat antavat lentävälle allille ­tyypillisen ”ilmeen”.

Usein alliparvet lentävät lähellä veden pintaa kahlaajamaisesti puolelta toiselle heittelehtien, jolloin tumma yläpuoli ja vaalea alapuoli vuorotellen vilahtavat. Alli on mustalinnun ohella ainoa sorsa, jolla siivet ovat yhtenäisen tummat sekä ylä- että alapuolelta.

Allilla on erikoinen sulkasato, jonka seurauksena vanhalla linnulla ulkonäkö muuttuu neljä kertaa vuodessa. Kaikissa puvuissa se on lajityypillisen kirjava. Syyskuun lopulla, muuton alkaessa, allikoiras on pääosin valkoisessa höyhenpuvussa: pää, kaula ja kupu ovat lähes valkoiset, vain poskella/kaulan sivulla on laaja, tumma laikku ja rinnassa leveä, tumma vyö. Yläpuoli on tumma, mutta hartioilla erottuvat laajat, valkeat laikut. Lisäksi allikoiraalla on aina pitkät pyrstöjouhet, jollaisia ei muilla syksyisillä vesilintulajeilla ole.

Naaras on vaatimattomamman näköinen. Pää­laki ja laaja poskilaikku ovat tummat, mutta silmän ympärillä ja kaulalla on vaaleat alueet. Yläpuoli on varsin yksivärisen tumma. Nuoret linnut muistuttavat ­naarasta, mutta värit ja värirajat ovat himmeämpiä. Nuori alli voi muistuttaa nuorta, vaaleavatsaista mustalintua, mutta allin poski on aina suttuisen näköinen, kun mustalinnulla mustan päälaen ja harmaan posken väriraja on jyrkkä. Koiraiden tummassa nokassa on vaaleanpunainen raita, naaraiden ja nuorten lintujen nokka on harmahtava.