Ahma

Esiintyy harvalukuisena Pohjois- ja Itä-Suomen erämaisissa osissa ja satunnaisesti myös maamme sisäosissa. Karttaa asuttuja seutuja ja vaatii laajan reviirin. 

Ahma saattaa liikkua päivän aikana useamman kymmenen kilometrin matkoja. Sen liikkuminen on hidasta mutta kestävää laukkaa. Ahma on ketterä kiipeilijä ja pystyy liikkumaan pehmeässäkin lumessa isojen tassujensa ansiosta. Ahma hyödyntää muiden suurpetojen tappamia saaliita, mutta on sopivissa olosuhteissa itsekin tehokas porojen ja metsäpeurojen saalistaja. 

Porot ja metsäpeurat ovat ahman pääravintoa. Ahman tappamat eläimet erottaa muiden suurpetojen tappamista siitä, että se repii saaliiltaan niskajänteet poikki. Kynnenjälkiä ei tapettuun eläimeen jää. Usein se irrottaa saaliiltaan pään. Ahma palaa karhun tavoin ruokapaikalleen. Myös muiden suurpetojen ja liikenteen tappamat hirvieläinten ruhot ja hirvenmetsästyksen yhteydessä maastoon jääneet sisälmykset ovat ahmalle tärkeää ravintoa. Se syö myös lintuja, jäniksiä, kettuja, pikkunisäkkäitä, sammakoita ja marjoja. 

Kiima-aika keskikesällä. Ahmalla on viivästynyt sikiönkehitys, joten poikaset syntyvät vasta helmi-maaliskuussa lumen alle kaivettuun pesään. Poikasia on 2–4. Jos ahmanaarasta häiritään pesällä, se siirtää poikaset uuteen paikkaan.