Riistanruokinnalla pyritään parantamaan eläinten kuntoisuutta talven varalle ja toisaalta parannetaan niiden tuottokykyä. Lisäksi oikein sijoitetulla ruokintapaikalla voidaan vähentää vahinkoja maa- ja metsätaloudelle sekä liikenteelle. Riistanruokinnalla pystytäänkin jossain määrin manipuloimaan eläinten käyttäytymistä ja liikkeitä.
Ruokinnalla autetaan eläimiä selviämään talven yli. Talviruokinta aloitetaan hyvissä ajoin ennen lumien tuloa ja jatketaan lumien sulamiseen saakka. Monille tulokaslajeille talvinen ruokinta on lähes elinehto, mutta myös useat alkuperäiseen lajistoon kuuluvat riistaeläimet hyötyvät metsästäjien harjoittamasta ruokinnasta. Yleisimmin ruokintaa järjestetään pienille hirvieläimille sekä jäniksille. Myös peltokanalintujen ruokinta on suosittua.
Hyvin järjestetty talviruokinta on mitä parhainta riistanhoitoa ja antaa mahdollisuuden valikoivaan metsästykseen. Riistanruokinnan avulla saa hyvän käsityksen alueen riistaeläinkannoista. Ruokintapisteiden rehunkulutuksen seuraaminen sekä jälkien ja jätösten tarkkailu auttavat riistan määrän ja laadun arvioinnissa. Osa nykyaikaista ja mielenkiintoista riistakantojen seurantaa on riistakameran käyttö ruokintapaikalla.
Riistanhoito on alueen omistajan oikeus. Metsästysoikeuden vuokrauksessa siirtyy myös riistanhoito-oikeus vuokraajalle. Metsästyslain 15. pykälä kuuluukin: Jollei muuta ole sovittu, vuokralaisella on oikeus metsästysvuokra-alueella suorittaa riistanhoidollisia toimenpiteitä. Tällöin hän ei saa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa alueen omistajalle tai haltijalle.
Riistapelto ja ruokintapaikka
Riistanruokintaa voi harjoittaa monin tavoin. Osan toimenpiteistä voi suorittaa yksittäinenkin metsästäjä, mutta osassa tarvitaan useamman asiasta kiinnostuneen yhteistyötä, jotta tulokset ovat parhaat mahdolliset. Hyvin järjestetty riistanruokinta onkin kuin palapeli, jonka yksittäisistä osista muodostuu verkosto, jota eläimet voivat hyödyntää tarpeidensa mukaan.
Ruokintapaikka kannattaa ensisijaisesti perustaa alueelle, jonne eläimet luonnollisesti hakeutuvat talveksi. Ruokintapaikalta pitää olla ympäristöön hyvä näkyvyys, kuitenkin niin, että lähellä on suojaa. Näin ruokailevilla eläimillä on paremmat mahdollisuudet havaita esimerkiksi niitä saalistava petoeläin hyvissä ajoin. Ruokintapaikkoja pitää olla alueella riittävästi, jotta yksittäiselle paikalle ei kerry liian suuria eläinmääriä. Näin myös petoeläinten vaikutus pienenee.
Riistanruokinnasta aiheutuvat mahdolliset haitat kannattaa miettiä tarkoin ja pyrkiä löytämään niitä vähentäviä ratkaisuja. Esimerkiksi väärin sijoitettu hirven nuolukivi tai riistapelto voi ohjata hirvieläimiä kulkemaan vilkasliikenteisten teiden yli tai saada ne käyttämään ravinnokseen läheistä taimikkoa tai tuotantokäytössä olevaa peltoa.
Tarjottavien rehujen pitää olla laadultaan hyviä, eli esimerkiksi homehtunutta tai jyrsijöiden saastuttamaa rehua ei saa tarjota ruokintapaikoilla. Lisäksi ruokintapaikoilla tulisi tarjota monipuolista ravintoa, kuten viljoja, juureksia, vihanneksia ja heinää. Yksipuolinen ravinto voi pahimmillaan aikaansaada puutostiloja eläimissä tai vahinkoa lähialueen metsissä eläinten pyrkiessä korjaamaan ravintotasapainoaan.
Ruokintaan voidaan käyttää erilaisia automaatteja tai katoksia, lisäksi maahan ruokkiminen on usein luontevaa. Automaatit ovat oiva apuväline erityisesti viljantarjonnassa, jolloin huoltokerta viikossa usein riittää. Ruokintapaikan sijaitessa talvellakin helposti saavutettavassa paikassa sen kunnossapito ei käy liian työlääksi. Kun säännöllinen ruokinta on aloitettu, on sitä jatkettava, kunnes lumet ovat sulaneet.
Erilaisia ruokinnan toimenpiteitä ja niihin tarvittavat luvat
- Riistapellon perustaminen → lupa maanomistajalta
- Lehtikerppujen teko ja ruokinta → lupa maanomistajalta
- Pienten hirvieläinten ruokinta ruokintakatoksesta → lupa maanomistajalta
- Haapojen kaato jäniksille → lupa maanomistajalta
- Vesilintujen ruokinta → lupa vesialueen omistajalta
- Nuolukiven laitto metsään → lupa maanomistajalta
- Jänisten ruokinta heinällä → lupa maanomistajalta kannattaa kysyä