(Branta canadensis)
Tuntomerkit: Kookas valkomusta hanhi. Leuan valkea laikku erottuu mustasta päästä ja kaulasta kauas. Rinta on vaalea. Yläpuoli on tummanruskea, alapuoli on vaalean harmahtavanruskea. Valkea perä eroaa jyrkästi mustasta pyrstöstä. Nokka ja koivet ovat tummat. Siipisulat ovat mustat, siiven peitinhöyhenten kärjet ovat vaaleat. Nuorten yleiskuviointi on suomumaista, ei poikkijuovikasta ja värit ovat himmeämmät, kaulan tyven väriraja on epäselvä, vanhalla se on terävä.
Esiintyminen: Pohjoisamerikkalainen laji. Istutettu Eurooppaan 1600-luvulla ja Pohjoismaihin 1930-luvulla. Lounais-Suomessa ja länsirannikon merialueella paikoin runsaat kannat. Runsastunut sisämaassa. Ruotsissa erittäin runsaslukuinen.
Lisääntyminen: Munia 4–7 kermanvalkeita. Pesä saaressa tai veden ympäröimällä mättäällä.
Ravinto: Vesikasvit, ruoho, vilja ja poikasilla hyönteiset.
(Anser anser)
Tuntomerkit: Raskastekoinen ruumis, suuri pää, paksu kaula ja leveät siivet erona muihin hanhiin. Nokka yksivärisen oranssi. Siiven etutaive vaalean siniharmaa, joka loistaa ruskeata selkämystä vasten. Jalat vaalean lihanpunaiset (lyhytnokkahanhella samanväriset). Pyrstössä päällä enemmän valkoista kuin metsähanhella ja pyrstöraita kapeampi. Yleisvaikutelma on huomattavasti vaaleampi kuin metsähanhella. Nuorten lintujen kaula ohuempi, tummat laikut vatsassa puuttuvat, jalat ja nokka nuorilla harmaasävyiset.
Esiintyminen: Vain merialueella ja rannikolla, etenkin Pohjanlahdella.
Lisääntyminen: Munii 4–7 valkeaa munaa huhtikuussa. Pesä pensaan alla, ruohikossa tai avoimella paikalla rannalla.
Ravinto: Ruoho, levät, siemenet, jyvät ja marjat.
(Anser fabalis)
Tuntomerkit: Solakampi ja kevytrakenteisempi kuin merihanhi. Kaula pitkä ja ohut verrattuna muihin harmaisiin hanhiin. Siivet pitkät ja leveät. Linnun yläpuoli yhtenäisen tumma (ero merihanheen), myös pää, kaula ja siiven alapinta muuta ruumista tummempi. Pyrstöraita leveämpi kuin merihanhella. Nokka kaksivärinen, musta ja oranssinkeltainen. Koivet oranssit. Varottava sekoittamasta lyhytnokkahanheen, jolla nokka ja jalat aina vaaleanpunaiset. Nuoret vaikuttavat vanhoja hintelämmiltä, nokka himmeämpi harmaasävyinen. Nuorten kaulasta puuttuu aikuisen uurteisuus.
Esiintyminen: Pesivänä Pohjois-Suomessa, muuttoaikana koko maassa suuriakin parvia.
Lisääntyminen: Munii toukokuussa 4–8 harmaanvalkeaa munaa. Pesä metsässä tai suomättäällä.
Ravinto: Ruoho, kosteikkokasvit ja jyvät.
Muuta: Metsästettävä riistalaji. Metsästysaikana syksyllä matkaa Suomen kautta runsaasti Venäjällä pesiviä hanhia.
(Fulica atra)
Tuntomerkit: Kuuluu rantakanojen heimoon. Pyöreähkö, himmeän musta vesilintu. Siivet pyöreäpäiset, jalat vihreät, varpaissa uimaliuskat. Valkoinen nokka ja otsakilpi. Nuoret ruskehtavan harmaita. Kurkku ja kaulan yläosa vaalea.
Esiintyminen: Keski- ja Etelä-Suomen rehevillä lintuvesillä.
Lisääntyminen: Munii huhti-toukokuussa 6–12 hiekanväristä tummapilkkuista munaa. Pesä ruoikossa, tehty vesikasvien varsista. Pesimäaikana karkottaa muut vesilinnut pois pesän lähistöltä.
Ravinto: Vesikasvit ja pieneläimet.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Somateria mollissima)
Tuntomerkit: Suurin sukeltajasorsa. Lentää raskaasti. Ui syvällä, pää kiilamainen (rauhoitetulla allihaahkalla pää kulmikas). Juhlapukuisen koiraan höyhenys valkoinen, mutta päälaki, siipisulat, vatsa ja perä mustat sekä niskassa on vihertäviä laikkuja. Naaraalla mustan ja ruskean kirjava höyhenys, joka hieman punertava. Rauhoitettu kyhmyhaahkanaaras punertavampi, töpäkämpi ja lyhyempinokkainen. Lisäksi kyhmyhaahkalla ylänokan sivun höyhenkiila ulottuu suupielen ja sierainaukon puoleen väliin. Haahkalla nokan sivun höyhenkiila ulottuu sierainaukkojen alapuolelle (nuoret ja naaraspuoliset kyhmyhaahkat vaikea erottaa haahkasta). Naaraan siivissä valkoiset siipijuovat. Nuoret tummempia kuin naaraat, nuorilla silmän yllä vaalea juova, siipijuovat näkyvät heikosti. Rauhoitettu allihaahka on haahkaa puolet pienempi.
Esiintyminen: Runsaslukuinen ulkosaaristossa, ei pesi Pohjanlahden eikä Suomenlahden perukassa.
Lisääntyminen: Munii 4–6 harmaanvihreää munaa huhtikuussa. Pesä lähellä rantaa kasvillisuuden suojassa tai avoimesti.
Ravinto: Sinisimpukat, kotilot ja äyriäiset.
Uroshaahkan kesämetsästys
Uroshaahkan metsästys 2022-2024 on 1.6.—15.6. välisenä aikana kielletty muualla kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (maa- ja metsätalousministeriön asetus uroshaahkan metsästyksen rajoittamisesta) liitteenä olevaan karttaan (finlex.fi) erikseen merkityllä alueella. Lue lisää asetuksen taustoista maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muistiosta (mmm.fi). Tällä alueella metsästys on sallittu lukuun ottamatta sellaisia saaria ja luotoja, joilla esiintyy naarashaahka poikasineen tai on etelänkiisla-, riskilä- tai ruokkiyhdyskunta. Metsästyslain 9 §:n mukaan oikeudesta metsästää luonnonsuojelulain mukaisilla suojelualueilla on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään.
Uroshaahkan metsästysalueet
Koko maa (paikkatietoikkuna.fi)
tai katso aluekohtaiset metsästysaluekartat alla olevista linkeistä (jpg-kuvia):
Kalkkaan kesämetsästys Kaakkois-Suomi (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Keski-Pohjanmaa (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Lappi (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Pohjanmaa (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Pohjois-Pohjanmaa (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Satakunta (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Suomen rannikko (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Uusimaa (jpg)
Kalkkaan kesämetsästys Varsinais-Suomi (jpg)
(Mergus merganser)
Tuntomerkit: Lennossa valkoiset siipilaikut loistavat kauas, pyrstö on pitkä ja pää työntyy eteen. Kaula paksumpi ja pään töyhtö ei yhtä koholla kuin tukkakoskelolla. Juhlapukuisen koiraan pää tummanvihreä, etuselkä musta. Selkä, yläperä ja pyrstö ovat harmaat. Muu ruumis valkoinen. Naaraan siiven valkoinen laikku pienempi kuin koiraan, punaruskea pään väriraja harmaaseen kaulaan jyrkkä (myös syyspukuisella koiraalla väriraja jyrkkä). Nuoret naaraan näköisiä, selästä ruskeampia. Rauhoitettu ristisorsa saatetaan sekoittaa isokoskeloon, mutta ristisorsa lentää hanhimaisin rauhallisin siiveniskuin.
Esiintyminen: Koko maassa, suosii merenrannikoita ja suurempia järviä, myös jokivarsilla.
Lisääntyminen: Munii huhtikuun lopulla 6–12 kellertävänvalkoista munaa. Pesä pöntössä, kolossa, rakennuksessa tai maassa.
Ravinto: Kalat, äyriäiset ja hyönteiset.
(Mergus serrator)
Tuntomerkit: Isokoskeloa pienempi, niskatöyhtö harittavampi. Pää suhteellisesti pienempi, kaula ohuempi ja ruumis hoikempi kuin isokoskelolla. Juhlapukuisella koiraalla tummanvihreä pää, mustatäpläinen punaruskea rintavyö, siipilaikussa kaksi mustaa poikkijuovaa. Naaras muistuttaa isokoskelonaarasta, mutta kaulassa ei jyrkkää värirajaa, valkoisen siipilaikun halkaisee musta poikkijuova (isokoskelonaaraalla juova heikompi). Nuoret naaraan näköisiä.
Esiintyminen: Koko maassa.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 7–12 vaalean harmaanruskeaa munaa. Pesä heinikossa, kiven onkalossa tai pensaan alla.
Ravinto: Kalat, äyriäiset ja hyönteiset.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Clangula hyelmalis)
Tuntomerkit: Kokosukeltaja. Siivet pitkät ja suipot, joka puvussa kokonaan tummat. Ulkonäkö vaihtelee suuresti eri vuodenaikoina. Koiraan juhlapuvun yleisväri valkea, posket, takaselkä ja pyrstöjouhet mustat, rinta ruskeanmusta. Naaraalla tumma selkäpuoli, vaalea vatsa ja harmaanruskea rintavyö, päälaki ja poskilaikku ruskeat, pyrstöjouhet puuttuvat. Myös koiraan pyrstöjouhet puuttuvat elo-syyskuussa. Nuori alli naaraan näköinen, mutta selästä yhtenäisemmän tumma.
Esiintyminen: Runsaslukuinen läpimuuttaja. Pesii arktisilla alueilla ja joskus meren ulkoluodoilla.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 6–9 kermanväristä munaa. Pesä kasvillisuuden suojassa veden lähellä.
Ravinto: Hyönteiset, äyriäiset ja simpukat.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Bucephala clangula)
Tuntomerkit: Pienehkö kokosukeltaja. Pää iso, kolmiomainen, otsa jyrkkä. Kaula lyhyt. Nokka on lyhyt ja paksutyvinen. Silmät ovat keltaiset (nuorilla tummat). Lennossa siivistä kuuluu viuhina. Suuri valkoinen siipilaikku, joka näkyy uidessakin. Juhlapukuisella koiraalla on valkea täplä päässä, siipilaikku on kokonaan valkoinen. Naaraalla siipilaikku on kahden mustan pitkittäisjuovan halkoma. Syyspukuinen koiras naaraan näköinen. Nuorilla syksyllä harmaanruskea höyhenpuku sekä siipilaikun etuosa harmaanvalkea tai se puuttuu (takaosa kuitenkin valkoinen).
Esiintyminen: Yleinen ja runsaslukuinen koko maassa.
Lisääntyminen: Pesä puunkolossa tai pöntössä. Munii 6–11 sinivihreätä munaa huhti-toukokuussa.
Ravinto: Äyriäiset, hyönteiset ja nilviäiset. Sukeltaa usein ravintonsa.
(Aythya fuligula)
Tuntomerkit: Valkoinen siipijuova siiven takareunassa (lapasotkalla samanlainen). Perusväri musta tai tummanruskea. Juhlapukuisella koiraalla näkyy lokakuusta alkaen uidessa kyljillä suuri valkoinen laikku, joka erottaa koiraan naaraasta myös lennossa. Alkusyksyllä koiras on naaraan näköinen. Päässä aikuisilla on töyhtö, nuorilta töyhtö puuttuu. Nuoret ovat syksyllä naaraan näköisiä, yläpuoli on nuorella vaaleampi.
Esiintyminen: Koko maassa, yleisin sotka. Pohjois-Suomessa runsain pesivä kanta.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 7–14 harmaanvihreää munaa. Pesä veden lähellä kasvillisuuden tai kiven suojassa usein lokkiyhdyskunnissa.
Ravinto: Simpukat, kotilot, pikkukalat ja vesikasvit.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Aythya ferina)
Tuntomerkit: Kokosukeltaja. Pää sivusta kiilamainen, otsa loiva. Lennossa harmaa siipijuova erottaa muista sotkista. Juhlapukuisella koiraalla pää ja kaula punaruskeat, rinta ja perä mustat, keskiruumis vaaleanharmaa. Naaraan pää ja kaula ruskeat, heikko vaalea silmäjuova, muuten harmaanruskea. Syksyllä nuoret sekä koiraat ovat naaraan näköisiä.
Esiintyminen: Etelä- ja Keski-Suomessa merenlahdissa ja lintujärvillä.
Lisääntyminen: Munii 6–9 (14) vihreän tai tumman harmaita munia toukokuussa. Pesä tukeva, ruoikossa tai heinikossa vedenrajassa, joskus naurulokkiyhdyskunnassa.
Ravinto: Uposkasvit ja pieneläimet, joita sukeltaa pohjasta.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Anas clypeata)
Tuntomerkit: Sinisorsaa pienempi. Tanakka. Nokka pitkä, leveän kapustamainen. Ui etupainoisessa asennossa. Lennossa näkyy siiven etuosan tyvessä suuri siniharmaa alue ja valkoreunainen vihreä siipipeili. Juhlapukuinen koiras värikäs; vihreä pää, musta nokka, valkea rinta, mustavalkoinen selkä, punaruskeat kyljet sekä musta perä. Naaraalla ruskeankirjava höyhenys kuten sinisorsanaaraalla. Syyspukuinen koiras muistuttaa naarasta. Nuoren lapasorsan värit ovat himmeät, siiven etureuna on tumma ja siniharmaa sävy erottuu heikommin kuin aikuisella. Nuoren siipipeilin edessä oleva juova on hyvin kapea.
Esiintyminen: Etelä- ja Keski-Suomessa sekä rannikolla, paikoin yleinen.
Lisääntyminen: Munii 7–13 kermankeltaista tai vihertävää munaa toukokuussa. Pesä rantaniityllä mättäässä.
Ravinto: Kasvit ja pieneläimet.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Anas acuta)
Tuntomerkit: Pitkä ja hoikka puolisukeltaja. Tuntomerkkinä pitkä ohut kaula, pitkä terävä pyrstö ja solakka ruumis. Erona haapanaan pitempi kaula ja nokka sekä siivet, jotka ovat pituuteensa verrattuna erittäin kapeat. Koiraan päälaki ja kaulan yläosa ovat tumman suklaanruskeat. Kaulan tyven valkea väri kohoaa kapeina viiruina kohti päälakea. Pitkä ja kapea pyrstöjouhi on jouhisorsakoiraan lisäksi vain allikoiraalla. Syksyllä koiras muistuttaa naarasta. Naaraan yleisväri on vaaleampi ja harmahtavampi kuin muiden puolisukeltajien. Paras lentävän naaraan tuntomerkki on kyynärsiiven valkoinen takareuna (joka on myös koiraalla) sekä siipipeilin loisteen puuttuminen. Nuoret muistuttavat syksyllä naarasta. Uivan jouhisorsan kaula on pystyssä tai hiukan kaarella, terävä pyrstö osoittaa vinosti ylös.
Esiintyminen: Koko maassa, mutta Etelä-Suomessa vähälukuinen.
Lisääntyminen: Muninta huhti-toukokuussa. Munia 6–11, vaaleanvihertäviä. Pesä rantaniityllä, heinikossa tai pensaan alla.
Ravinto: Vesikasvit, siemenet ja jyvät.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Anas penelope)
Tuntomerkit: Keskikokoinen, töpäkkä puolisukeltaja. Nokka on päätä lyhempi, otsa on korkea ja kaula lyhyt. Koiraalla on kermanvalkea otsakilpi, pää ja kaula ovat kanelinruskeat. Naaras ja nuori ruskean kirjavia. Siipipeili vihreä, naaraalla vihreä loiste heikko tai puuttuu. Lennossa näkyy siivenpäällisen tyvessä valkea laikku (naaraalla himmeämpi) sekä jyrkkäreunainen valkea vatsalaikku. Syksyllä koiras muistuttaa naarasta. Nuoren haapanan höyhenyksen kuviointi tiheämpää kuin vanhan ja kuvun sivuilla on verkkomaista kuviointia. Haapananaaraan (ja syksyisen koiraan) voi sotkea harvinaiseen rauhoitettuun harmaasorsaan, mutta harmaasorsalla siipipeili on valkoinen tai vaaleanharmaa ja rajoittuu mustiin höyheniin.
Esiintyminen: Koko maassa. Kanta runsain Pohjois-Suomessa.
Lisääntyminen: Munii toukokuussa 7–10 kermanväristä munaa. Pesä metsässä pensaan alla tai ruohikossa.
Ravinto: Vesikasvit, syö ruohoa maalla.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Anas querquedula)
Tuntomerkit: Tavia hieman kookkaampi. Vaikea erottaa tavista kaukaa syksyllä. Erona taviin siipien käsisulkien vaaleat ruodot, minkä vuoksi siivet näyttävät vaaleilta. Siiven päällä tyvessä vaaleanharmaata, mutta alkusyksyllä tämä on vain vanhalla koiraalla selvä. Himmeän vihreä tai tumma siipipeili valkoreunuksinen. Juhlapukuisella koiraalla on täplikäs punaruskea pää ja kaula sekä vitivalkea silmäkulmajuova, alaperä on ruskeatäpläinen (tavikoiraan kolmiokuvio puuttuu). Heinätavinaaraalla on tumma silmäjuova ja vaalea silmäkulmajuova. Syyspukuinen koiras muistuttaa naarasta. Nuoret ovat naarasmaisia, mutta täplikkäämpiä tai viiruisempia.
Esiintyminen: Suomen etelä- ja keskiosissa hyvillä lintujärvillä. Vaatelias ja arka laji.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 8–11 vaalean kermanväristä munaa. Pesä rantaniityllä tai ruovikossa kasvillisuuden kätkössä.
Ravinto: Vesikasvit ja niiden siemenet, pikkueläimet.
Muuta: Metsästettävä riistalaji.
(Anas crecca)
Tuntomerkit: Euroopan pienin sorsalintu. Lentää nopeasti tiiviissä parvissa usein heittelehtien. Valkea vatsa loistaa kuten haapanalla. Vihreä siipipeili, jonka edessä selvä valkea juova. Juhlapukuisella koiraalla alaperän sivuilla mustakehyksinen keltainen kolmio sekä kanelinruskeassa päässä vihreä niskaan ulottuva silmänympäryslaikku. Naaraalla huomaamaton ruskeankirjava höyhenys, vaalea silmäkulmajuova ja tumma päälaki. Nuori tavi naaraan näköinen. Koiras muistuttaa syksyllä naarasta.
Esiintyminen: Yleinen koko maassa, suosii salolampia. Painopiste pohjoisessa.
Lisääntyminen: Munii huhti-toukokuussa 7–11 vaaleanvihertävän kermanväristä munaa. Pesä ruoikossa tai kaukanakin metsässä heinämättään suojassa.
Ravinto: Vesikasvit ja niiden siemenet, hyönteiset ja pieneläimet.
(Anas platyrhynchos)
Tuntomerkit: Suurin ja tukevarakenteisin puolisukeltajistamme. Leveäsiipisempi kuin muut Anas-lajit. Siipipeili tumma, sinihohtoinen, edestä ja takaa valkoreunainen. Kaikissa puvuissa koiraan nokka kellertävä, naaraan oranssi ruskein kuvioin. Jalat oranssinpunaiset (myös lapasorsalla on oranssinpunaiset jalat). Nuoret ovat naaraan näköisiä, samoin syksyiset koiraat.
Esiintyminen: Koko maassa, runsain eteläpuoliskossa.
Lisääntyminen: Munii huhtikuun lopussa ja toukokuun alussa 5–12 munaa. Pesä ruoikossa, rantaniityllä tai tekopesässä. Joskus kaukanakin vedestä.
Ravinto: Vesi- ja rantakasvit kuten pikkulimaska sekä niiden siemenet. Hyönteiset, äyriäiset ja selkärangattomat.
Muuta: Vesilinnuista tärkein riistalintu.
(Cygnus olor)
Tuntomerkit: Kyhmyjoutsen ui kaula kaarella, siivet ovat usein koholla. Pyrstö sojottaa usein yläviistoon. Silmän edessä on musta kolmiomainen paljas alue, joka on myös nuorilla. Aikuisen höyhenys on kokovalkea, nokan tyvellä on musta kyhmy. Nuoret ovat ruskeampia kuin nuoret laulujoutsenet, nokka on tummanharmaa (nuorilla laulu- ja pikkujoutsenilla punerva).
Muuta: Rauhoitettu. Esiintyy Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen saaristoalueella sekä merenlahdissa, joissa paikoin hyvin runsas kanta.
(Cygnus columbianus)
Tuntomerkit: Muistuttaa laulujoutsenta, mutta pienempi. Pää suhteellisesti lyhyempi, pää pyöreämpi ja hanhimaisempi ja keltainen ala pienempi (ei ulotu sierainaukkoon) kuin laulujoutsenella. Nuoret hieman vaaleampia yläpuolelta kuin nuoret laulujoutsenet. Tunnistamista helpottaa se, että joutsenperheet pysyttelevät yhdessä muuttoaikanakin.
Muuta: Rauhoitettu. Tavataan muuttoaikana Suomenlahdella.
(Cygnus cygnus)
Tuntomerkit: Kokovalkea hanhia suurempi lintu. Uidessa kaula jäykästi pystyssä. Pyrstö lyhyempi kuin kyhmyjoutsenen ja se ei ole koholla, siivet ovat kiinni kupeissa. Lennossa pitkä kaula ja kiilamainen pää. Nokassa keltainen alue menee kiilana kärkeä kohti ja ulottuu sierainaukkoon. Kaula suhteellisesti pitempi ja nokka keltaisempi kuin pikkujoutsenella. Nuorilla yhtenäisemmän harmaa höyhenys kuten kyhmyjoutsenella ja nokan tyvi on punertava.
Muuta: Rauhoitettu. Pesii koko maassa, mutta suosii Lapin ja itärajan rauhallisia erämaalampia.
(Branta bernicla)
Tuntomerkit: Pienin Suomessa näyttäytyvä hanhi. Lyhyt kaula, kapeat siivet ja lyhyt pyrstö silmiinpistäviä. Lentävä lintu näyttää kokomustalta valkeaa takapäätä lukuunottamatta, siiveniskut ovat nopeampia kuin valkoposkihanhella. Läheltä näkyy kaulan sivuilla valkea täplä. Nuorilla kaulan täplä puuttuu ja selän sivuilla on valkeita poikkijuovia.
Muuta: Rauhoitettu. Arktinen laji, joka meillä läpimuuttaja.
(Branta leucopsis)
Tuntomerkit: Alapuolelta näkyy mustan rinnan ja vaalean vatsan jyrkkä väriero, mikä erottaa lajin sepelhanhesta. Musta kaulan väritys ulottuu alemmaksi kuin kanadanhanhella. Siiveniskut nasevia ja verkkaisia kuten harmailla hanhilla. Siivillä mustavalkoinen juovitus. Koko naama on valkea päälakeen, niskaan ja kurkkuun asti. Nokka ja koivet mustat. Selkä on siniharmaa ja mustien poikkiraitojen kirjavoima. Lyhyt nokka korostaa pään pyöreyttä. Nuoret himmeämmän värisiä kuin aikuiset ja yläpuolen poikkijuovitus puuttuu, tilalla on ruskeaa suomumaista kuviointia. Nuoren siivissä ei ole selvää aikuisen juovitusta. Muuttoparven ääni on haukahteleva.
Muuta: Rauhoitettu. Läpimuuttaja, pesii Novaja Zemljalla, Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Myös Itämerellä Gotlannissa ja Suomen etelärannikolla paikoin runsastunut.
(Anser erythropus)
Tuntomerkit: Pienin ja tummin harmaa hanhi. Siivet pitkät ja kapeat, ulottuvat maassa usein yli pyrstön kärjen. Sekä nuoret että aikuiset muistuttavat tundrahanhea, paras ero kiljuhanhen kirkkaankeltainen silmärengas. Kiljuhanhi on maassa sirompi kuin kulmikas ja jykevämpi tundrahanhi. Eroina metsästettäviin metsä- ja merihanhiin aikuisen kiljuhanhen vaalea otsakilpi ja mustat vatsalaikut, nuoren kiljuhanhen erottaa samoista tuntomerkeistä kuin tundrahanhenkin. Lisäksi nuorella kiljuhanhella on keltainen silmärengas.
Esiintyminen: Muutama pari pesii Lapin puuttomilla tunturialueiden soilla. Lajin pesimäalue on Euraasian Jäämeren rannikon tundralla. Vuosisadan alussa lajia tavattiin Pohjanlahdella muuttoaikana suurinakin parvina.
Muuta: Rauhoitettu. Erityisen suojelun ja tarkkailun kohteena, koska kantaa pyritään elvyttämään.
(Anser albifrons)
Tuntomerkit: Valkoinen otsakilpi ja mustat vatsalaikut erottavat aikuisen tundrahanhen metsästettävistä harmaista hanhista. Siivet ovat hyvin pitkät ja kapeammat kuin metsähanhella. Pää on kulmikas ja otsa korkea. Kaula on lyhyempi ja vaaleampi kuin metsähanhen ja tundrahanhella ei ole metsähanhen tumman pään ja ruumiin välistä eroa. Aikuisen nokka on yhtenäisen vaaleanpunainen ja jalat ovat oranssit. Nuorelta puuttuvat syksyllä otsakilpi ja vatsalaikut. Nuoren nokka on himmeämpi tai kellertävämpi ja kärjessä on tumma kynsi, nokan tyvellä on kapea vyö muuta päätä tummempia höyheniä (tätä ei ole metsä- eikä lyhytnokkahanhella, mutta se esiintyy kiljuhanhella ja joillakin merihanhilla).
Esiintyminen: Tavataan Suomessa vain muuttoaikana huhti-toukokuussa ja syys-lokakuussa. Syysmuuttoryntäys saattaa olla sopivien ilmavirtausten vuoksi hyvin suuri. Pesii tundralla. Suomen kautta muuttavat pesivät pääosin Siperiassa.
Muuta: Rauhoitettu. Nuoren linnun sekoittaa helposti kaikkiin harmaisiin hanhiin.
(Mergus albellus)
Tuntomerkit: Tavia hiukan suurempi. Nokka lyhyt, pää pieni, yleisvaikutelma vaalea. Lennossa siiven tyvessä valkea laikku, kuten haapanakoiraalla. Liikkuu vilkkaasti ja ketterästi. Koiraan juhlapuku kaunis, höyhenys valkovoittoinen, otsassa ja niskassa töyhtö, valkeassa päässä musta ohjas, niskassa ja kyljillä linjakkaat mustat juovat. Naaraalla punaruskea pään yläosa rajoittuu jyrkästi valkeisiin poskiin, muuten höyhenys siniharmaa hartioista, kupeet rusehtavanharmaat, kupu vaaleampi, muuten naaras alta valkea. Nuoret (ja koiras syksyllä) naaraan näköisiä. Nuorilla siipilaikku ei yhtä selvä kuin aikuisella.
Esiintyminen: Pesivä kanta Lapissa muutama sata paria, muuttoaikana muuallakin.
Lisääntyminen: Muni toukokuussa 6–9 kellanvalkoista munaa. Pesä kolossa tai pöntössä.
Ravinto: Kalat.
Muuta: Rauhoitettu.
(Melanitta fusca)
Tuntomerkit: Miltei haahkan kokoinen. Lennossa isot valkeat siipipeilit, jotka näkyvät myös uidessa. Nokka kookas, suupieli naurava. Kaula paksumpi ja otsa loivempi kuin mustalinnulla. Juhlapukuisella koiraalla sysimusta höyhenpuku, silmän takanurkassa valkea täplä, nokka mustaoranssi. Naaraalla tummanruskea höyhenys, nokka tumma, posket tummemmat kuin mustalintunaaraalla. Nuoret ovat naaraan näköisiä, mutta alapuoli on vaaleampi.
Esiintyminen: Rannikkoalueella ja Lapissa. Sisämaakanta vähentynyt voimakkaasti.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 7–10 puikeata kermanväristä munaa. Pesä usein kaukana vedestä, joskus lokkiyhdyskunnassa.
Ravinto: Simpukat, kotilot, äyriäiset ja hyönteiset.
Muuta: Rauhoitettu.
(Melanitta nigra)
Tuntomerkit: Siivet päältä tummat. Koiras kokomusta, nokan päällä keltainen laikku. Naaras tummanruskea, poskessa vaalea laikku, nokka tumma. Nuori lintu hiukan naarasta vaaleampi alta ja nokan kyhmy puuttuu.
Esiintyminen: Läpimuuttaja, joka pesii harvalukuisena Pohjois-Suomessa. Vähentynyt pohjoisilla metsäalueilla.
Lisääntyminen: Munii kesäkuussa 6–10 kermanväristä munaa kasvillisuuden suojassa olevaan pesään. Pesä lähellä vesirajaa.
Ravinto: Kotilot, simpukat, äyriäiset, vesikasvit ja hyönteiset.
Muuta: Rauhoitettu.
(Aythya marila)
Tuntomerkit: Tukkasotkaa hiukan suurempi kokosukeltaja. Valkoinen siipijuova siiven takareunassa, kuten tukkasotkalla. Ei niskatöyhtöä. Juhlapukuisella koiraalla vaalean harmaa selkä, joka näkyy kauas. Naaraalla leveälti valkea nokanympärys (joskus myös tukkasotkanaaraalla) ja vaalea poskilaikku (tukkasotkanaaraalla on poskilaikku vain poikkeuksellisesti). Poskilaikkua ei ole koskaan nuorilla. Naaraalla poskilaikku on loppusyksyllä heikko tai puuttuu. Naaras on yläpuolelta vaaleampi kuin tukkasotka. Koiras muistuttaa syksyllä naarasta. Nuorilla voi olla hyvin vähän tai ei ollenkaan valkoista nokan tyvellä. Nuoret eroavat nuorista tukkasotkista vain jykevämmän päänmuotonsa ja suuremman koon perusteella.
Esiintyminen: Rannikoilla ja tunturijärvissä. Kannat vähentyneet koko Fennoskandiassa.
Lisääntyminen: Munii touko-kesäkuussa 7–14 tumman harmaanvihreää munaa. Pesä lähellä vettä, joskus avoimesti.
Ravinto: Nilviäiset, pieneläimet ja vesikasvit.
Muuta: Rauhoitettu.