Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan
Kirjaudu sivulle
Kirjaudu sivulle
Valitse kieli

Kultasakaali 

Canis aureus 

Tuntomerkit

Kultasakaali on kettua suurempi ja sutta olennaisesti pienempi koiraeläin. Aikuinen uros painaa 9–14 kg, naaras 7–11 kg.  Kokonaispituus on 120–125 cm ja hartiakorkeus 45–50 cm.  Kultasakaalin karvapeitteen värissä on kellertäviä, ruskeita, harmaita sävyjä. Selkäpuolta ja häntää kirjavoivat harmaat ja mustat karvat, vatsapuoli ja kaula ovat vaaleita.  Hartiaseudussa on usein vaalea, lavoille laskeutuva ja jopa rinnanympäri kiertävä juova.  Häntää kehystää tumma, lähes mustalta näyttävä reunus. Sakaalin ulkonäössä on sekä yksilöllistä että vuodenaikaan kytkeytyvää vaihtelua.

kuva

Esiintyminen

Kultasakaali on Suomeen hiljattain vaeltanut tulokaslaji, josta tehtiin ensimmäinen varmistettu havainto Kajaanissa elokuussa 2018.  Lajia on varmistetusti havaittu kymmenellä eri seutukunnalla. Havaintopaikkakunnat painottuvat Pohjois-Savosta ja Kainuusta Keskipohjanmaan ja Pohjoispohjanmaan rannikolle ulottuvalle vyöhykkeelle. Lapissa on elellyt kaksi eri sakaaliyksilöä ja Kaakkois-Suomessa yksi. 

Kultasakaali on alkuperältään eteläinen laji, minkä takia sen on arvioitu hyötyvän ilmaston lämpiämisestä.

Elintavat ja käyttäytyminen 

Virossa kultasakaalin elinympäristöä ovat vähälumiset, ruovikkoset rannikkoalueet. Suomessa soveliainta aluetta lienee etelä- ja lounaisrannikko.  Suomessa etenkin talviajan havaintopaikat ovat usein kytkeytyneet ihmistoimintaan liittyvään ravintoon.

Ravinto 

Kaikkiruokainen kultasakaali käy esimerkiksi myyränpyynnissä pelloilla sekä vierailee riistaruokintapaikoilla ja pienpetohaaskoilla.

Jäljet

Kultasakaalin jälki on samaa kokoluokkaa kuin ketulla, sen leveys on 5,0–5,5 ja pituus 6,0–6,5 cm. Siirtyessään alueelta toiselle kultasakaali askeltaa suoraviivaisesti suden tapaan.