Harmaalokki
Larus argentatus
Tuntomerkit
Harmaalokki on merilokkia pienempi, mutta selkälokkia vähän isompi. Aikuisen selkä ja siivenpäälliset ovat vaalean harmaat. Jalat ovat lihanväriset tai kellahtavat. Siivenkärjet ovat mustat kuten rauhoitetulla kalalokilla, mutta harmaalokki on suurempi, nokka on jykevämpi, alanokka läheltä kärkeä punatäpläinen sekä siiveniskut ovat harmaalokilla hitaammat. Silmä on keltainen, pää on raskaampi ja kulmikkaampi sekä kaula pitempi kuin kalalokilla. Lennossa erona aikuiseen meri- ja selkälokkiin vaaleampi siiven alunen.
Nuoria lokkeja on selvästi vaikeampi erottaa toisistaan kuin vanhoja lintuja. Harmaalokit saavat vanhan linnun puvun vasta neljävuotiaana. Nuoret ovat samean tuhkanharmaanruskeita, pyrstössä erottuu tumma leveä kärkivyö, joka rajautuu epäselvästi pyrstön tyveen. Nuorella merilokilla vyö rajautuu selvemmin; nuorella selkälokilla pyrstön kärki on leveälti tumma ja ero selvin muuhun pyrstöön. Nuoren harmaalokin sisemmät käsisulat ovat ulompia vaaleampia kuten merilokilla; nuoren selkälokin kaikki käsisulat ovat yhtenäisen ruskeanmustat.
Harmaalokki
Samankaltaiset lajit
Vanhat harmaa- ja kalalokit ovat harmaaselkäisiä. Värituntomerkit ovat hyvin samankaltaiset, mutta lajit eroavat toisistaan selvästi koon ja muodon suhteen. Harmaalokki kuuluu kookkaisiin lokkeihin yhdessä meri- ja selkälokin kanssa. Sen kirkkaankeltainen nokka on paksu, ja alanokan kärjessä on punainen laikku, kuten kahdella edellisellä lajillakin. Kalalokin vihertävänkeltainen nokka on sen sijaan ohut ilman punaista laikkua.
Yleisilmeeltään kalalokki on selvästi harmaalokkia ”kiltimmän” näköinen. Nokka on siro, pää on pyöreä, ja silmä on tumma ”nappi” (harmaalokin iiris on keltainen). Jalat ovat nokan tapaan vihertävänkeltaiset. Harmaalokilla jalkojen väri vaihtelee pinkistä (yleisin väri) keltaiseen.
Lennossa harmaalokki on melko leveäsiipinen, ja lento on rauhallista ja suoraviivaista. Siiveniskut ovat hitaat ja matalat. Kalalokin siivet ovat pitkät ja kapeat. Selvästi pienemmän kokonsa myötä sen siiveniskut ovat ripeät ja melko syvät, hieman nykivät. Myös lentorata on usein heittelehtivä. Linnun lentäessä kovassa tuulessa mainitut eroavaisuudet ovat tosin vaikeammin todettavissa. Kalalokin siipien kärjissä erottuvat isommat ja selvemmät valkoiset täplät kuin harmaalokilla.
Molemmat lajit ovat yleisiä pesimälajeja koko maassa. Kalalokki on lajeista runsaampi, ja sitä esiintyy myös pienissä vesistöissä. Molemmat lajit ovat muuttolintuja, mutta varsin karaistuneita: niitä tavataan merialueillamme ympäri vuoden, jos meri pysyy sulana.
