Siirry sisältöön Siirry sivustokarttaan

Merimetso

Phalacrocorax carbo

Tuntomerkit

Merimetso on tumma ja pitkäkaulainen vesilintu. Aikuisen linnun höyhenpuku on pääosin musta, jossa näkyy vihertävää ja pronssinhohtoista kiiltoa. Nokka on pitkä, voimakas ja kärjestään koukkumainen.

Lennossa merimetso pitää kaulan suorana eteen ojennettuna. Pesimäaikaan sen päässä ja reisillä on valkoista. Nuorilla linnuilla alapuoli on vaaleampi ja ruskehtava. Merimetso ääntelee karheilla kurkkuäänillä.

Merimetsoja kivellä

Esiintyminen

Merimetso pesii runsaslukuisena erityisesti Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjanlahden rannikkoalueilla sekä paikoin myös sisämaan suurilla järvillä. Merimetso pesii yhdyskunnissa, jotka voivat koostua sadoista tai jopa tuhansista pareista. Ravintonsa se hankkii sukeltamalla, ja sen ravinto koostuu lähes yksinomaan kaloista. Merimetso nähdään usein rantakivillä, luodoilla tai merimerkeillä siivet levitettyinä kuivattelemassa höyheniään.

Syksyllä Suomessa pesivät merimetsot muuttavat pääosin Länsi-Eurooppaan talvehtimaan ja palaavat keväällä takaisin pesimäalueilleen.

Metsästys

Merimetso on metsästyslailla rauhoitettu laji. Rauhoituksesta voidaan kuitenkin poiketa lain nojalla lentoturvallisuuden varmistamiseksi lentoasemilla sekä kalataloudellisten vahinkojen ehkäisemiseksi kalanpyydysten läheisyydessä säädetyin edellytyksin.

Saaliiksi saatu merimetso voidaan hyödyntää ravintona, mutta sen myynti on kielletty. Saadusta saaliista on ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa Suomen riistakeskukselle.