Vesilintujen pyyntitavat, -välineet ja turvallisuus

Vesilinnustuksessa haulien tulee olla lyijyä korvaavaa materiaalia, kuten: teräs, vismutti, tina/sinkki ja volframi (sekä tietyt seokset).

Teräshauli on yleensä edullisin vaihtoehto. Ennen patruunoiden hankintaa varmista, onko haulikkosi teräshaulikelpoinen. Merkintöjä voivat olla esimerkiksi Ranskan lilja tai teksti steel shot. Tieto löytyy myös aseen ohjekirjasta. Epäselvissä tapauksissa kysy asesepältä tai maahantuojalta.

Huomio supistajat: kovilla haulimateriaaleilla ladattuja patruunoita ei yleensä suositella ammuttavaksi tiukemmalla kuin puolisuppealla (M) supistajalla. Teräshaulilla puolisuppea supistus antaa usein jo hyvin tiukan kuvion.

Standard steel -patruunat soveltuvat tietyin edellytyksin myös vanhemmille aseille. Niiden tehokas ampumamatka ja läpäisy eroavat kuitenkin tehokkaammista latauksista (HP-teräs, volframi), mikä on syytä huomioida ampumatilanteissa. Ampumamatkat on hyvä pitää alle 30 metrissä.

Haulikoko: teräshaulissa sopiva koko on usein noin kaksi kokoa suurempi kuin lyijyllä. Volframihaulien osalta voidaan vastaavasti käyttää pienempiä haulikokoja riippuen haulien tiheydestä.

Kimmokeriski: teräshaulit voivat kimmota veden pinnasta. Vesilinnustuksessa turvallisena nyrkkisääntönä voidaan pitää, että piiput eivät laske alle 45 asteen ammuttaessa.

Käytetyt hylsyt kerätään aina talteen eikä niitä jätetä maastoon. Ympäristövaikutuksia vähentävät myös patruunat, joissa on maatuva haulikuppi.

Vesilintuja voidaan metsästää myös luotiaseella, mutta se on usein mahdotonta turvallisuussyistä. Luotiaseen käyttö voi olla joskus perusteltua esimerkiksi:

• erämaaolosuhteissa, kun voidaan ampua selvästi alaviistoon
• haavakon lopettamiseen (esim. merilinnustuksessa)

Luotiaseella ammuttaessa on aina oltava täysin varma taustasta, ja muistettava, että luoti kimpoaa herkästi veden pinnasta. Joillain alueilla luotiaseen käyttö voi olla rajoitettu tai kielletty – tarkista aina paikalliset säännöt.

Metsästysjousi sopii hyvin vesilinnustukseen, erityisesti vahtimiseen. Jousimetsästyksen etuja ovat: vähäinen häiriö ja lyhyet, hallitut ampumaetäisyydet.

Vesilinnustuksessa jousen on oltava metsästykseen hyväksytty: sitä pidetään käsivoimin vireessä ja viritysvoiman on oltava vähintään 180 N. Nuolessa tulee käyttää metsästyskärkeä (taulukärki ei ole sallittu).

Lyijyttömien patruunoiden käyttäytyminen vaihtelee, ja osumakuviot ovat aina asekohtaisia. Testaa patruunat omalla haulikollasi ja arvioi kuvion tasaisuus ja peitto sekä riittävä haulimäärä linnun vitaalialueille.

Haulikoko valitaan metsästettävän riistan ja haulimateriaalin tiheyden perusteella. Olennaista on riittävän tiheä ja tasaisen peittävä haulikuvio sekä maltilliset ampumatkat.

• Lataa ase vasta passissa.
• Jos metsästät pomppulintuja, selvitä mahdolliset muut metsästäjät alueella etukäteen.
• Kun menet alueelle missä voi olla muita metsästäjiä kaisilikossa, tee itsesi näkyväksi mennessäsi passipaikallesi. Käytä vaikka oranssia lakkia ja vaihda se maastokuvioiseen vasta passipaikalla.
• Kiikaroi lähialuetta ja varmista onko alueella näkyvissä veneitä tai muita metsästäjiä.
• Ammu vasta, kun linnut ovat riittävän korkealla ja olet varmistanut taustan turvallisuuden.
• Muista veden ja kovien haulien kimmokeriski.

• Tutustu aseeseen ja patruunoihin ampumaradalla ja kotona.
• Lataa ase vasta passissa.
• Veneeseen noustaessa tai sieltä poistuttaessa: ase taitettuna tai lukko auki.

• Huomioi aina muut metsästäjät, ulkoilijat, veneilijät ja mökkeilijät.
• Älä ammu veteen – muista 45 asteen sääntö.
• Kuljeta asetta pystysuunnassa vaihtaessasi ampumasuuntaa.
• Veneestä ammuttaessa: korostettu huolellisuus.
• Toinen laukaus on usein vaarallisin.
• Kaislikossa voi olla toinen metsästäjä tai koira.
• Käytä ampujanlaseja ja kuulevia kuulosuojaimia.