Suomen riistaeläinlajistoon kuuluvia pieniä hirvieläimiä ovat valkohäntäpeura, kuusipeura ja metsäkauris.
Pienten hirvieläinten verotussuunnittelun tavoitteena on
- kantojen kestävyys ja elinvoimaisuus
- vahinkojen ja liikenneonnettomuuksien kohtuullinen määrä
- metsästyssaaliin määrällinen ja laadullinen sopivuus.
Valkohäntäpeuraa ja kuusipeuraa voidaan metsästää pyyntiluvan nojalla. Metsäkauriin osalta pyyntilupaa ei tarvita, mutta saadusta saaliista on ilmoitettava seitsemän vuorokauden kuluessa kaadosta. Saalismäärissä ja taloudellisesti mitattuna merkittävin pienistä hirvieläimistä on valkohäntäpeura.
Suunnittelussa huomioitava kannan rakenne
Luvanvaraiselle valkohäntäpeuralle alueelliset riistaneuvostot asettavat hirvitalousaluekohtaiset kannanhoidon tavoitteet. Metsäkauriilla tavoiteasetantaa ei ole, vaan suppean elinpiirin lajina paikalliset metsästysseurat hoitavat kantaa paikallisten tavoitteiden mukaisesti. Parhaaseen tulokseen kannanhoidon kannalta päästään, mikäli saman riistanhoitoyhdistyksen sisällä tai jopa naapuriyhdistysten kesken on sovittu yhtenevistä kannanhoidon periaatteista.
Verotussuunnittelussa on syytä kiinnittää huomiota eri sukupuolten ja ikäluokkien osuuteen saaliissa. Tavoiteltavat saaliin sukupuoli- ja ikäjakaumat riippuvat kannan tilasta ja kannan kehitykselle asetetuista tavoitteista. Luonnonvarakeskus kehittää valkohäntäpeurakannan arviointia ja siinä hyödynnetään metsästäjien kirjaamia metsästyksen aikana tehtyjä havaintoja. Riistanhoitoyhdistykset tekevät verotussuunnitelmat myös valkohäntäpeuroille.
Suomessa etenkin valkohäntäpeuran verotuksessa on laajalti ollut käytössä niin sanottu lihantuotantomalli, jossa on pyritty kannan korkeaan tuottoon aikuisia naaraita säästämällä. Alueilla, joilla tavoitteeksi on asetettu kannan leikkaus, on metsästystä pyritty ohjaamaan erityisesti kannan tuottavaan osaan eli aikuisiin naaraisiin.
Mikäli kanta on rakenteeltaan luonnontilaisen kaltainen ja se halutaan myös sellaisena säilyttää, aikuisverotuksen tulisi noudattaa syntyvyyssuhteita; yleensä pukkeja syntyy vain hieman enemmän kuin naaraita. Kannan koon ja ikärakenteen kehitykseen voidaan verotussuunnittelun kautta vaikuttaa paitsi verotuksen määrällisen mitoituksen kautta myös säätelemällä saaliin vasaosuutta. Elinvoimaisissa kannoissa vasatuotto on pienillä hirvieläimillä yleensä suhteellisen korkea, joten vasaverotuksen osuuden kokonaissaaliista tulisi normaalitilanteessa olla vähintään puolet.
Metsäkauriin lisääntymisbiologia eroaa muista hirvieläimistä. Se perustuu suurelta osin erikoiseen yhteisöjärjestelmään, johon kuuluu muun muassa urosten vahva reviirikäyttäytyminen. Metsäkauriin kohdalla erityisesti keväisen pukkijahdin kohdentaminen alueen vähempiarvoisiin pukkeihin onkin olennaisen tärkeää alueen kauriskannan elinvoimaisuuden kannalta.
Onnistuneen ja tuloksekkaan verotussuunnittelun yksi edellytys on luontaisten kuolevuustekijöiden huomioon ottaminen. Esimerkiksi ilves- ja susikannan vahvistuminen on monin paikoin lisännyt pienten hirvieläinten kuolleisuutta.
Kevätlaskenta
Kevätlaskenta on oikea-aikaisesti ja järjestelmällisesti toteutettuna hyvä menetelmä hirvieläinkantojen koon arviointiin, etenkin vahvemman kannan alueilla. Laskenta antaa indeksinkaltaisen arvion siitä, mihin suuntaan kanta on kehittymässä. Oma riista- verkkopalvelun työkalulla metsästysseura voi raportoida kevätlaskennan tulokset ja vertailla niitä aiempiin vuosiin. Kevätlaskenta ja Oma riistan työkalu parantavat pienten hirvieläinten kannanhoidon edellytyksiä etenkin paikallistasolla.
Katso ohjeet kevätlaskennan toteuttamiseen ja Oma riista-työkalun käyttöön alla olevasta liitteestä.
Ohjeet sorkkaeläinten kevätlaskentaan (PDF)