Kanalintujahdin suunnittelussa kannattaa hyödyntää riistakolmiolaskennan tuloksia ja jättää joustonvaraa kantatilanteen muutoksille. Jos metsästysseurassa päätetään jahdin saalistavoitteet aina vain edellisten vuosien tapaan tai tuntumatiedon perusteella sen sijaan, että suunnittelussa tukeuduttaisiin uusimpiin laskentatuloksiin, voi lintukannan todellinen runsaus jäädä huomaamatta ja hyödyntämättä.
Luonnonvarakeskus tuottaa elokuun puolenvälin tietämillä ensimmäisen yhteenvedon riistakolmioiden laskentatuloksista ja julkaisee tiedot verkkosivuillaan. Metsästysseuroissa on hyvä pohtia, voisiko syyskokouksen pitää elokuun loppupuolella tai yleisessä kokouksessa valtuuttaa johtokunnan määrittelemään kiintiöt laskentatulosten valmistuttua.
Miten hyödyntää laskennoista saatavaa tietoa?
Kolmiolaskennasta saatu arvioitu neliökilometrikohtainen teerimäärä kerrotaan metsästysmaiden metsäpinta-alalla, jolloin tuloksena on arvio alueen teerimäärästä. Riistantutkimuksen suosittelemat verotusarvot vaihtelevat 1 ja 12 prosentin välillä ja näiden avulla verotustasoa voidaan haarukoida metsästäjien lukumäärän mukaan henkilökohtaiseksi tai seurakohtaiseksi kiintiöksi.
Kannan kasvu- ja huippuvaiheessa verotus on 10‒12 prosentin luokkaa, laskuvaiheessa 5‒6 prosentin luokkaa ja pohjavaiheessa vain 1‒2 prosentin luokkaa. Jos metsästyspinta-alaa on 6 000 hehtaaria, josta 5 000 hehtaaria on metsämaata, ja teerikannaksi on arvioitu 10 lintua metsämaan neliökilometrillä, niin teeriä on koko alueella 50 x 10 eli 500 lintua. Jos kanta on nousussa, niin 10 prosentin verotustason mukaan teeriä voitaisiin pyytää seuran alueelta 50 kappaletta. Jos teerikanta on pohjalla eli lintuja on neliökilometriä kohden esimerkiksi vain neljä, niin 1‒2 prosentin mukaisen verotuksen perusteella lintua voitaisiin verottaa vain 2‒4 kappaletta koko seuran alueelta.
Hyvänä vuonna kiintiö voidaan jakaa teerenmetsästykseen osallistuvien kesken, kun taas huonona vuonna metsästyksestä ehkä kannattaa luopua kokonaan tai antaa kiintiöpalkinto ahkerimmille riistanhoitajille. Kolmiolaskentatuloksia voidaan hyödyntää myös tutkittaessa seuran ja oman lähialueen lintukantojen kehitystä pidemmällä ajanjaksolla. Lintukantojen kehitystä voi vertailla esimerkiksi lumijälkilaskentojen pienpetoindekseihin, kanalintujen ja pienpetojen saalistilastoihin sekä tehtyihin riistanhoitotoimiin ja rajoituspäätöksiin.
Edellisten vuosien saalistietoa, lajia metsästävien jäsenten määrää, jäsenten näkemystä riistakannoista sekä vanhoja sekä uudempia riistalaskentoja voi käyttää hyväksi mahdollisia rajoituksia mietittäessä. Usein lintukannan heikkous heijastuu varsin nopeasti myös metsästysinnokkuuteen, minkä vuoksi pitempiä rauhoituksia mietittäessä kannattaa myös ajatella jäsenistön motivaatiota lintukantojen hoitoon.